Haagissa pidetty Afganistan-kokous oli laajapohjainen ja tarpeellinen. Todellisuus paikan päällä säilyy silti karmeana ja vaarallisena. Lännen tähänastiset pyrkimykset ovat epäonnistuneet.
Afganistanin tietä demokratiaan on nyt tuettu lännen asevoimien turvin suurimman osan tätä vuosikymmentä. Käsille siitä on jäänyt korruptoitunut presidentti, jonka todellinen valta ulottuu suurin piirtein pääkaupunki Kabuliin. Muu osa Afganistanista on vaarallista ei-kenenkään-maata, jonka asukkaat ovat jo vuosikymmeniä eläneet milloin mistäkin kumpuavien taistelujen keskellä.
Haagissa pidetty Afganistan-kokous oli poikkeuksellisen laajapohjainen. Se oli hyvä osoitus uusista tuulista Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen. Afganistanin ongelmia ei seitsemän tunnin istunnossa ratkota, mutta jostain on epäonnistumisten purkaminen ja uuden suunnan haku aloitettava.
Kyse oli myös siitä, että Barack Obaman hallinnolla on tarve näyttää menestystä. Obama itse linjasi perjantaina maansa uutta politiikkaa Afganistanissa ja Pakistanissa. Viikon lopulla Nato viettää 60-vuotisjuhlaansa, eikä sitä haluta pilata sillä kiusallisella tosiseikalla, että sotilasliiton suurin sotilaallinen operaatio on suurissa vaikeuksissa.
Afganistanissa on nyt yli 70 000 Yhdysvaltain, Naton ja muiden maiden sotilasta. Vain osa on taisteluissa, osa kuten sata suomalaista muissa tehtävissä. Obama on luvannut maahan tuntuvasti lisää amerikkalaisia.
Taisteluissa olevilla Nato-joukoilla on täydellinen ilmaherruus ja ne voittavat likimain jokaisen operaationsa. Silti yhä enemmän pohditaan sitä, onko Nato häviämässä vai ehkä jo tosiasiassa hävinnyt Afganistanissa. Näyttää siltä, että maata ei yksinkertaisesti voi sotilasvoimin hallita. Ei, ellei mukana ole myös väestön tukea, ja virta on vienyt toiseen suuntaan.
Mahdollisesti demokratian rakentaminen ja Afganistanin valtion vahvistaminen olisi aidosti ollut mahdollista, jos asioita olisi alusta asti tehty toisin. Nyt on vaikea voittaa puolelleen sellaista väestöä, jonka hääseurueiden keskelle putoaa ilmasta pommeja ja jonka korviin vastapuoli eli talebanit kuiskivat oman kulttuurin keskeltä omalla kielellä, omalla uskonnolla ja omilla uhkauksillaan.
Samaan aikaan kaaos leviää hitaasti ja varmasti yhä syvemmälle naapurimaahan Pakistaniin. Terrori-iskuja tapahtuu siellä milloin missäkin, Naton huoltoreitit ovat katkeamassa, Yhdysvaltain ohjukset putoilevat yhä syvemmälle Pakistanin puolelle raja-alueilla.
Obaman hallinto on selvästi ymmärtänyt, mitä on pelissä. Puhe "terrorismin vastaisesta sodasta" on hiljaa haudattu, mutta juuri sellaista alueella käydään. Afganistanin ja samaa vauhtia Pakistaninkin sortuminen olisi lännelle katastrofi, eivätkä sitä halua alueen muutkaan maat - ei Intia, ei Iran, ei Venäjä. Talebanin voitto olisi vastoin niiden kaikkien etuja.
Siksi Haagin kaltainen laaja kokous voidaan järjestää. Siinä kyse ei ole vain Afganistanista, vaan Yhdysvaltain uuden hallinnon suhteiden luomisesta Venäjään, Iraniin ja muualle. Mutta todellisuutta karussa, moneen kertaan poltetussa maassa ei hevin toiseksi käännetä. Voi vain toivoa, että "maltillisia talebaneja" oikeasti löytyy sovinnontekijäksi.
Mitkään joukot ja aseet eivät auta, jos väestön mielialat ovat jo laajasti kääntyneet länttä ja sen viestiä vastaan. Lupaava uusi merkki Haagissa oli alueen kaikkien maiden läsnäolo.