Tämä maanantai on mielenkiintoinen päivä Oulussa.
Miten käy niin kehutulle oululaiselle konsensukselle?
Jonkun suomalaisen kirjailijan sanoin ”on totuuden aika”.
En muista, oliko kirjailija satukirjailija vai mikä. Se nyt on aivan sama.
Joka tapauksessa oululaiset valtuutetut pääsevät katsomaan taikapeilillä tulevaisuuteen.
Millaisen yhteistyön he haluavat valitsevan Oulussa?
Peruskysymys on, kannattaako Sanginjoen ulkometsän suojelun takia polttaa siltoja.
Sanginjoen kiistellyn suojelualueen hakkuutuotto olisi noin 60 000 euroa vuodessa.
Se on alueen vuotuisesta puunkasvusta ainoastaan 50–60 prosenttia.
Tuolla 60 000 euron tulolla ei ainakaan kaupungintaloutta oiota, mutta jos se saa aikaan riitaisat kaksi ja puoli vuotta, periaatteille tulee hintaa.
Laskun maksavat oululaiset veronmaksajat.
Se on varma, ettei lasku jää vuositasolla tuohon 60 000 euroon.
Sanginjoen ulkometsän kohdalla on meuhkattu kovasti metsästyksestä.
Pitkään oli sellainen tilanne, että ulkometsä oli Oulun kaupungin henkilöstön metsästys- ja kalastusseuran Metkan nautinta-aluetta.
Muilla ei ollut alueelle asiaa pyssyttelemään. Kiinteistölautakunta vuokrasi vuosi vuoden perään metsästysoikeudet aina Metkalle.
Kun tämä kaupungin henkilökunnan sisäsiittoinen nautinta paljastui, Metka menetti oikeutensa.
Kateus vie paitsi kalat kattilasta myös lihatkin.
Perustettiin Sanginjoen Erä ja ulkometsä vuokrattiin sille metsästykseen.
Olisi metkaa miettiä, keitä kuuluu tuohon Sanginjoen Erään. Arvattavasti muutama sanginjokinenkin pääsi mukaan.
Kovin pitkälle mietintä ei kuitenkaan veisi asiaa eteenpäin, koska Erän vuokrasopimus umpeutui viime vuoden lopussa.
Näin ollen tilanne on se, ettei Sanginjoen ulkometsässä saa kaataa hirviä kukaan.
Viranhaltijat ovat viisaasti päättäneet katsoa, miten ulkometsän suojelussa käy.
Metsästys ei voi olla se syy, miksi Sanginjoen ulkometsää ei voisi suojella.
Metsästyksestä saatavat lihat eivät nouse sellaisiin rahallisiin sfääreihin, että yhteistyö kannattaisi repiä ja panna veronmaksajat riidan maksajiksi.
Sinänsä koko suojelun kannalta on surkeaa, ettei ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) kyennyt hoitamaan hommaa.
Jos ympäristöministeriö olisi todennut Sanginjoen olevan suojelun arvoinen ja suojellut sen, oululaisten ei tarvitsisi lainkaan riidellä asiasta.
Kovasti Sanginjoen ulkometsän suojeluarvoja on Oulussa selvitelty, ainakin kymmenen vuotta.
Jos ministeriö ei suojeluarvoa nähnyt, sekin kannattaa jokaisella taholla miettiä, onko sitä suojeluarvoa vai ei.
Sinänsä Oulun kaupungilla on vara maksaa sovusta 60 000 euroa ja jättää tulevien sukupolvien ratkottavaksi, mitä ne tekevät Sanginjoen ulkometsän kanssa.
Muutaman vuosikymmenen kuluttua kaukokatseisuutta saatettaisiin kiitellä.
Olivat ne hienoja päättäjiä, kun älysivät jättää tuon Sanginjoen rauhaan.
Voidaan silloin ihmetelläkin, mitä ne näkivät vuonna 2014 tuossa Sanginjoen rääseikössä.
Tätä kannattaa varmasti tänä päivänä vielä pohtia.
Pahempi vaihtoehto on se, että palveluverkon suunnittelussa lähdetään riitelemään ja koulu kerrallaan käymään säilytyskamppailua.
Eripuraa on helppo lietsoa.
Tarvitaan vain huhuja sosiaaliseen mediaan.
Kokoomus ja keskusta suunnittelevat säästöjä ja Metsokankaan koulun lakkautusta.
Vihreät aikovat poistaa hirvenlihan koulujen ruokalistalta.
Kolumni