Yhdysvallat on supervalta myös taloudellisesti. Siksi ei ole mikään ihme, että sen talouden heilahdukset vaikuttavat myös muualla maailmassa. Se näkyi parin vuoden takaisessa finanssikriisissä ja se näkyi jälleen, kun Yhdysvalloissa tapeltiin liittovaltion velkakaton nostosta.
Muun maailman kannalta ikävä piirre on se, että myös Yhdysvaltain sisäpoliittiset kamppailut ja suoranainen politikointi tuntuvat käytännössä koko muun maailman kansalaisten elämässä. Velkakatosta saatiin Atlantin takana onneksi lopulta sopu, mutta kiista jätti jälkeensä epävarmuuden, joka voi laskevista pörssikursseista siirtyä tuonnempana muihinkin talouslukuihin. Suomen kannalta epävarmuus maailmalla näkyy nopeasti esimerkiksi vientimäärissä.
Venäjän presidentti Vladimir Putin ampui sekä yli että ohi, kun hän sanoi Yhdysvaltojen toimivan taloudessa kuin loinen, toisten tulojen varassa. Nälväisyssä oli kuitenkin sen verran itua, ettei Yhdysvalloissa huomata riittävästi maan vastuuta myös muusta maailmasta. Nyt etenkin maan republikaanit pelasivat pitkälle sisäpoliittisista syistä poikkeuksellisen härskiä peliä halutessaan nöyryyttää presidentti Obamaa. Siinä pelissä liittovaltion velkakierteen katkaisu taisi olla sivuseikka.
Sinänsä ei ole huono asia, että Yhdysvallat panee velkaantumisensa kuriin. Yhä taantumassa olevassa kansantaloudessa julkisten menojen jyrkkä kutistus nyt olisi vain ollut väärään aikaan otettu teholääke. Se olisi voinut ajaa maan syvemmälle ongelmiin.
Presidentti Barack Obama joutui kuitenkin kumartamaan syvään republikaaneille, jotta sopu saatiin aikaan. Pahinta ei tapahtunut, mutta kuva presidentistä lujana ja määrätietoisena johtajana rapisi edelleen.