”Elävä seurakunta – lähellä ihmistä.” ”Kristillisten perusarvojen puolesta.” ”Uusi viini.” ”Raamatun perusarvot käyttöön.” Kristilliset arvot kunniaan.” ”Kirkko keskellä arkea.”
Onko Putous-tv-ohjelmaan tullut uusi sketsihahmo, seurakuntanuori Heidi Hihhuli, jonka hokemia edellä mainitut ovat? Ei, kyse on karusta todellisuudesta: ne ovat taannoisissa seurakuntavaaleissa olleiden ehdokaslistojen nimiä.
Sen takia en äänestänyt seurakuntavaaleissa, vaikka muuten olisin saattanut harkita.
Juuri sen takia seurakuntavaalien äänestysprosentti laski muun muassa Oulun seurakuntayhtymän alueella kuin lehmän häntä. Toinen syy oli se, että pitää olla melkoinen seurakuntaekspertti tietääkseen keitä äänestää ja mihin ihmeen neuvostoihin ja valtuustoihin kahdella lapulla.
Syitä äänestysaktiivisuuden hiipumiseen tuskin olivat kristillisdemokraattien puheenjohtajan Päivi Räsäsen puheet – niin suvaitsemattoman typeriä kuin ne ovatkin, kirkon piirissä käyty keskustelu homoliitoista tai pappien kiistat naispappeudesta. Päinvastoin, jo luulisi kirkollisen vaikuttamisen kiinnostavan, kun siellä käydään keskustelua.
Epämääräisesti ja hämärästi nimetyt vaaliyhdistykset antavat äänestäjälle epärehellisen ja sievistelevän kuvan ehdokkaista. Jos ei tunne ehdokkaita, on täysin ymmällään, mitä ihmeen maailmankatsomusta ryhmien takana edustetaan.
Listoilla näytti olevan paljon eri puolueista tuttuja kunnallispoliitikkoja. Erityisen mitäänsanomattoman Kristillisten perusarvojen puolesta -nimen takaa löytyi tunnettuja vanhoillislestadiolaisia ihmisiä.
Häpeävätkö lestadiolaiset omaa herätysliikettään, koska halusivat esiintyä peitenimellä? Vai oliko tarkoitus harhauttaa ei-lestadiolaisia seurakuntalaisia äänestämään huomaamattaan mainittua ryhmää? Ei kuulostaisi kovin kristillisiä perusarvoja puolustavalta toiminnalta.
Häpeävätkö kunnallispoliitikot puolueitaan, koska halusivat piiloutua hämärien nimien alle joko pareittain tai yksin?
Kiitokset muun muassa Iin kokoomukselle, Tyrnävän ja Lumijoen Perus-seurakuntalaisille, Lumijoen keskusta-kokoomukselle sekä Kempeleen keskustalaiselle kirkkoväelle, että esiinnyitte oikeilla nimillä. Valitettavasti kovin pitkää tuosta luettelosta ei saa.
Tosin kirkkoväki tarkoittaa oikeasti suomalaisessa myyttisten tarinoiden perinteessä vainajia, jotka kokoontuvat öisin kirkkoon ja palaavat hautoihinsa ennen elävien ihmisten jumalanpalveluksen alkamista.
Minkäänlaista järkisyytä on vaikea löytää käytännölle, joka on vallinnut Oulun ja useimpien Pohjois-Suomen seurakuntien ehdokasasettelussa monien aikaisempien vaalien ajan.
Jos ajatuksena on, että kansalaiset äänestävät herkemmin kirkollisvaaleissa, kun politiikka ja herätysliikkeet on etäännytetty, metsään mennään.
Sitä perustelua on kuultu joskus, että epämääräisesti nimettyihin ryhmiin voivat liittyä myös sitoutumattomat. Sitä varten voidaan tehdä sitoutumattomien lista, tai ehdokkaat voivat esiintyä sitoutumattomina puolueiden listoilla niin halutessaan. Näin tehdään maallisissa vaaleissa, ja se on hyvä käytäntö.
Neljän vuoden päästä tehtäköön siis näin:
Ehdokaslistat puolueittain samalla tavalla kuin maallisissa vaaleissa.
Jos kaksi tai useampia puolueita haluavat muodostaa yhteisen listan, olkoon niin. Sen pitää näkyä nimessä, kuten Lumijoen keskusta-kokoomuksella.
Sitoutumattomat toimivat seurakuntalaiset ynnä muut omalle sitoutumattomien listalleen.
Herätysliikkeiden ehdokkaat omalle listalleen, jonka nimessä on kyseisen herätysliikkeen nimi.
Selkeää ja yksinkertaista. Eikö niin?