Ammatit kulkevat usein suvussa. On näyttelijäsukuja, on hevosmiessukuja – ja sitten on myös poliitikkosukuja.
Helpoiten tulee mieleen tietysti Vennamot, jotka Veikko-isän ja Pekka-pojan – ja etenkin Sirkka-äidin – energialla ja tahdonvoimalla polkaisivat pystyyn Suomen maaseudun puolueen – kunnes suvun ulkopuoliset tunarit pääsivät puolueen puikkoihin ja pesänryöstöön.
Paasioita on myös nähty SDP:n eduskuntaryhmässä kolmessa polvessa. Ensin isä-Rafael, joka kohosi pääministeriksi asti ja ansaitsi ripeillä otteillaan liikanimen Mannertenvälinen nahjus.
Sitten poika Pertti kulutti valtioneuvoston käytäviä ulkoministerin kiiltonahkakengissä – joskus tosin eriparisissa. Myös Pertin tytär Heli toimi kansanedustajana, kunnes luopui vapaaehtoisesti.
Häkämiehiä on Arkadianmäellä nähty jo kahdessa polvessa ja huhutaan, että kolmaskin sukupolvi kuopii jo eduskuntauran lähtökuoppia.
Jouko Skinnari (sd.) teki pitkän uran demarien edustajana ja nyt Ville-poika jatkaa suvun perinteitä. Jos demarit nousevat seuraavaan hallitukseen, Villestä veikataan ministeriä isänsä tavoin.
Villen mahdollisuuksia saattaa tosin hieman heikentää, että porvaritkin ovat häntä kehuneet. Työväenliikkeessä on tärkeää, kummalta puolelta barrikadia suosionosoitukset tulevat.
Dynastian jatkuminen Arkadianmäellä vaatii joskus edellisen sukupolven tukea – eikä se aina edes riitä.
Viime eduskuntavaalien alla kokoomuksen luopuva kansanedustaja Leena Harkimo ilmestyi eduskunnan kuppilaan ja esitteli muun muassa toimittajille perässä laahustavaa poikaansa kuin kansakoulua aloittavaa reppuselkäistä koulukasta: ”Hei, tässä on meidän Joel. Hän tulee tänne kansanedustajaksi.”
Yritys ei ensimmäisellä kerralla ihan onnistunut, mutta Joelin isä, Hjallis, pääsi läpi kokoomuksen listoilta. Ensi kerralla hän tekee henkilökohtaista egotrippiä Liike Nyt -listoilla, mutta Joel yrittänee edelleen kokoomuslaisena sisään.
Tällä kertaa saattaa pojalla olla paremmat mahdollisuudet kuin isällä.
Perheen sisäisen työnjaon mukaan EU-komission varapuheenjohtajan ja entisen pääministerin Jyrki Kataisen (kok.) palvelu politiikassa näyttää päättyvän, ja ensi vaaleissa on Mervi-vaimon vuoro. Läpsystä vaihto.
Kampanja on jo täydessä vauhdissa. Kesällä Mervi Katainen soi jo Helsingin Sanomille laajan henkilöhaastattelun näyttävillä värikuvilla, jossa äänestäjille tehtiin selväksi, että nyt on Kataisen perheessä äidin vuoro päästä eduskuntaan.
Juttu oli täydellinen ennakkopuffi tulevasta ehdokkuudesta – vain ehdokasnumero puuttui.
Mervi Katainen tuntuu kampanjassaan vetoavan samaan äänestäjäsegmettiin, jonka tuella Jyrki Katainen nosti kokoomuksen pääministeripuolueeksi 2007.
Kohteena ovat erityisesti koulutetut naiset pääkaupunkiseudulla. Jyrki Katainen teki Sari Sairaanhoitajalle pitkälle meneviä lupauksia, jotka sittemmin ovat tulleet kohtuullisen kalliiksi julkiselle sektorille. Tiedossa ei ole, millaisia lupauksia Mervi Kataisen vaalikampanja pitää sisällään, mutta Hesarin alkupamauksesta päätellen tulemme näkemään vielä monia haastatteluja muun muassa naistenlehdissä, jossa agendaa tehdään tunnetuksi.
Kohtuullisella varmuudella voi odottaa myös yhteishaastattelua, jossa pariskunta istuu kotisohvalla pastellivälisissä neuleissa ja kuvailee poliitikkopariskunnan haastavaa arkea.