Yleisurheilu: Mün­che­nin EM-päi­vä­kir­ja: Kaksi co­la­juo­maa? 13 euroa, bitte

Pääkirjoitus: Salman Rush­dien puu­ko­tus avaa ikävän näkymän eteen­päin

Kolumni

Po­li­tiik­ka ei kuulu ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen

Kymmenkunta seurakuntaa Suomessa on ilmoittanut lukevansa jumalanpalveluksissa ääneen turvapaikanhakijoiden kielteisiä turvapaikkapäätöksiä.

Kymmenkunta seurakuntaa Suomessa on ilmoittanut lukevansa jumalanpalveluksissa ääneen turvapaikanhakijoiden kielteisiä turvapaikkapäätöksiä.

Alun perin päätösten ääneen lukeminen oli teattereiden performanssi, mutta nyt tämän saman teatraalisen tempauksen on keksinyt tuoda jumalanpalveluksiin Olarin seurakunnan diakoni Kristiina Huotari, joka Aamulehden haastattelussa (5.3.) kertoi turvapaikanhakijoiden tarinoiden olevan pöyristyttäviä ja että Suomessa ei vielä koskaan aiemmin ole koettu yhtä laajamittaista ihmisarvon loukkausta kuin turvapaikanhakijoiden saamat kielteiset turvapaikkapäätökset.

Joko Huotarilta puuttuu täysin Suomen historian tuntemus tai suhteellisuudentaju tai sitten hänen lausuntonsa on pelkkää tarkoitushakuista propagandaa. Poliitikoksi Huotari sopisi varmasti hyvin, mutta kirkon työntekijälle tällaiset poliittiset ulostulot, agitoinnit ja agendat koko seurakunnan nimissä eivät sovi.

Lukemalla tarkkaan valittuja kielteisiä turvapaikkapäätöksiä pyritään kuulijoille epäilemättä luomaan mielikuvaa epäinhimillisistä ja ilkeistä virkailijoista, jotka ymmärtämättömyyttään tai ilkeyttään tekevät vääriä ja huonoja päätöksiä, joiden seurauksena turvapaikanhakijat lähetetään varmaan kuolemaan.

Mielikuvilla pelaaminen ja osatotuuksien kertominen on varmasti harkittua. Luettavaksi valikoituneet päätökset ovat jo valinta itsessään, samoin päätös siitä, mitkä kielteiset tai myönteiset päätökset jätetään lukematta.

Toivottavasti ääneen luettuja turvapaikkapäätöksiä kuunteleva yleisö on tietoinen faktoista, joita Maahanmuuttovirasto lehdistötiedotteessaan (9.3.) kertoo. Ensimmäiseksi päätöksessä kerrataan, mitä turvapaikanhakija itse on tilanteestaan kertonut. Sen jälkeen arvioidaan hakijan kertomuksen uskottavuutta sen valossa, mitä maan tilanteesta tiedetään, ja kerrotaan ne seikat, joiden perusteella oikeudellinen arviointi on tehty. Hakijalle selvitetään myös kansainvälisen suojelun kriteerit sekä se, täyttyvätkö nuo kriteerit hakijan kohdalla. Lisäksi arvioidaan, uhkaako hakijaa tulevaisuudessa vaino kaikkialla hänen kotimaassaan.

On selvää, että turvapaikkahakemuksia käsittelevät virkailijat ovat olleet kiireisiä ja kovan paineen alaisina. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että he olisivat hutiloineet tai jättäneet perehtymättä turvapaikanhakijan kokemuksiin tai tämän kotimaan turvallisuustilanteeseen perusteellisesti.

Tietenkin virheitä voi sattua kaikille, se on inhimillistä. Meillä Suomessa paljon parjattu byrokratiamme ja lakeihin ja asetuksiin perustuva yhteiskuntajärjestyksemme kuitenkin takaavat sen, että virheet on mahdollista korjata. Mikäli turvapaikkapäätöksessä on virheitä, niistä voi valittaa, ensin hallinto-oikeuteen ja vielä senkin jälkeen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Järjestelmä toimii. Oikeus toteutuu, eikä mielivaltaisuudelle jää sijaa. Meidän pitäisi olla ylpeitä laeistamme, järjestelmästämme, oikeusturvastamme ja virkailijoistamme eikä halveksia ja vastustaa niitä, kuten jotkut seurakunnat nyt tekevät.

Seurakuntien alentuminen politiikan pelinappulaksi on vastenmielinen ilmiö. On hienoa, että jumalanpalveluksissa rukoillaan vähäosaisten ja heikkojen puolesta. On kunnioitettavaa, että seurakuntien työssä ja arjessa muun muassa syötetään, puetaan, majoitetaan ja autetaan niitä, jotka apua tarvitsevat. Harkintakyvyn puutetta sen sijaan osoittaa kääntyminen yhteiskuntaamme ja sen lakeja ja niitä noudattavia virkailijoita vastaan.

Joidenkin seurakuntien työntekijöiden keinovalikoimaan kuuluu myös julistaa syntisiksi ihmiset, jotka eivät heidän ideoilleen tai toimintatavoilleen lämpiä. Näin luodaan vastakkainasettelua: te huonot, me hyvät. On surullista, jos tällainen toimintapa seurakunnissa leviää vielä nykyistäkin laajemmalti. Mutta kuten sanottua, virheitä sattuu kaikille.

Toivottavasti hairahtuneissa seurakunnissa ymmärretään tehdyt virheet, myönnetään ne, korjataan tilanne, otetaan opiksi tehdyistä virheistä eikä tehdä niitä enää uudelleen. Varmuuden ja selvyyden vuoksi on vielä todettava, että tämä virhe on siis ollut tiettyjen seurakuntien ja niiden työntekijöiden politikointi jumalanpalveluksissa.

Turvapaikanhakijoille kuuluu kiistatta inhimillinen ja ihmisarvoa kunnioittava kohtelu, olivatpa he siten turvapaikkaan oikeutettuja tai eivät, ja heillä on oikeus oikeudenmukaiseen ja huolelliseen turvapaikkahakemuksen käsittelyyn. Heillä on myös velvollisuus noudattaa mahdollisen kielteisen päätöksen edellyttämiä seuraamuksia ja siten toimia maamme lakien ja asetusten mukaisesti.

Turvapaikkapolitiikasta on hyvä käydä keskustelua ja sitä voi kritisoida, vastustaa tai puolustaa, mutta samalla on syytä muistaa myös se, että kaikelle on paikkansa.

Politiikka ei kuulu jumalanpalvelukseen.

Jyri Paretskoi on kirjailija Iisalmesta.