Suomelle on jälleen osoitettu paikka: kuudes sija kansainvälisessä demokratiakilpailussa.
Arvostettu brittiläinen tutkimus- ja analyysiyritys The Economist Intelligence Unit (EIU) julkaisi jokin aika sitten vertailun, jossa pantiin järjestykseen 165 maata ja kaksi aluetta. Voittaja oli Ruotsi, peränpitäjä Pohjois-Korea. Kärkipaikoilla olivat kaikki pohjoismaat ja Alankomaat.
Tulos ei ole mitenkään yllättävä: Suomi ja pohjoismaat ovat keikkuneet vastaavissa tutkimuksissa kärjessä jo pitkään.
Suomen kannalta aivan onnea ja auvoa täynnä tulos ei kuitenkaan ole. Pisteitä pudotti roimasti poliittisen osallistumisen heikko taso. Poliittisessa kulttuurissa ja kansalaisvapauksissa oli myös toivomisen varaa.
Suomen poliittinen osallistuminen on aikamoinen murheenkryyni, myöntää professori Lauri Karvonen Åbo Akademista. "Joskus lähes kolmannes väestöstä ei osallistu vaaleihin. Joskus äänestysinto on tätäkin heikompi", Karvonen huomauttaa.
"On olemassa ryhmä kansalaisia, joka katsovat olevansa järjestäytyneen politiikan ulkopuolella. Politiikka ei kosketa heitä eivätkä he usko siihen. Tämä on ongelma, jonka vaikutuksia on vaikea arvioida", professori sanoo.
Pääkaupunkiseudun joissakin lähiöissä äänestysprosentti on usein jäänyt jopa alle 50:n.
Pohjois- ja Itä-Suomessa on selvästi syrjäytynyttä porukkaa, Karvonen sanoo. Ihmiset pakenevat näiltä alueilta, sekä maaseudulta että taajamista.
"Jäljelle on jäänyt väkeä, joka katsoo, että Suomi on heidät paljolti unohtanut. He ovat jossakin määrin sekä poliittisen elämän että talouden ulkopuolella. Tämä on on hyvin huolestuttavaa", Karvonen tuskailee.
Suomen syrjäytynyt väki vetää alemmaksi myös poliittisen kulttuurin saamia pisteitä. Haastattelututkimuksissa he ovat antaneet ilmeisesti huonon arvosanan maamme poliittisille kulttuurille, jonka he katsovat viis välittävän heistä.
Professori Karvonen antaa hänkin hieman huutia Suomen poliittiselle kulttuurille. Esimerkiksi Britanniassa ministeri eroaa heti, jos hänen toimissaan ilmenee vähänkin hämärää. Brittiministeri kantaa vastuunsa ja eroaa. Suomessakin ministeri "kantaa vastuunsa", mutta ei eroa, vaan jatkaa tehtävässään vastalauseista huolimatta.
Karvonen selittää eroa suomalaisen politiikan konsensuksella. Suomessa miltei mikä tahansa puolue voi mennä hallitukseen minkä tahansa puolueen kanssa. Tämä johtuu suhteellisesta vaalitavasta, joka mahdollistaa monipuoluejärjestelmän.
Britanniassa taas on käytössä enemmistövaalit, jotka ovat käytännössä luoneet maahan kaksipuoluejärjestelmän.
Suhteellinen vaalitapa on luonut Suomeen systeemin, jossa eri maata tunnustavat poliitikot tekevät usein yhteistyötä. "Tällaisessa hallintokulttuurissa syntyy poliittinen eliitti, jolla on laaja ymmärtämys keskenään", Karvonen kertoo. Niinpä mokanneen poliitikon sallitaan jatkaa vaikkapa ministerinä.
Kaksipuoluejärjestelmässä opposition ja hallituksen sen sijaan erottaa aikamoinen kuilu. "Sen puitteissa pitää tehdä erittäin selviä ratkaisuja. Kun joku mokaa, siitä pitää heti ottaa vastuu. Muuten oppositiolle annetaan aseet käteen. Suomessa ei ole niin selvää ja voimakasta oppositiota, joten poliitikot käsittelevät toisiaan vähän pehmeämmin hanskoin."
"Syntyy käsitys, että poliitikot ovat oma kastinsa, joka pelaa keskinäistä peliään eivätkä oikein välitä, miten me reagoimme", professori Karvonen napauttaa.
Karvosen mukaan poliitikkojen pitäisi kantaa vastuunsa selvemmin. Se lisäisi kansalaisten luottamusta politiikkaan.
Suomella on Karvosen mielestä kuitenkin toivoa. Tilanne on mennyt paljon parempaan suuntaan: Poliitikkojen tekemisiä seurataan ja tiedotusvälineet pitävät "yhä kovempaa komentoa poliitikoille ja puolueille".
Kylmän sodan aikaisessa Suomessa media ei juuri koskaan arvostellut tosissaan hallitusta ja presidenttiä. Nyt media on Karvosen mukaan selvästi kriittisempi.
"Asiat tutkitaan ja hutkitaan aika pian, jos jotain tapahtuu."
Ennen Suomessa vallitsi Lauri Karvosen mukaan kaksi todellisuutta: se mistä raportoitiin ja se mistä keskusteltiin vain epävirallisesti. Yhteiskunnan ilmapiirille sellainen on erittäin vahingollista. Hirmuista, sanoisi presidentti Paasikivi.
Toimittajat työskentelivät usein puoluelehdille ja olivat itsekin joillain tavoin politiikassa mukana. He pitivät hyvät välit politiikkohin, jotta saisivat heiltä kovia uutisia. Jotta välit eivät menisi poikki, kovaa ja kriittistä journalismia välteltiin.
Karvosen mukaan tilanne on jossain määrin sama nytkin.
"Tietysti peli pelataan samoilla säännöillä. Kukaan ei halua auttaa toimittajaa, joka on jatkuvasti tikkana nakuttamassa niskaan."
"Roolit ovat kuitenkin selvästi selkiytyneet: Poliitikot ovat poliitikkoja ja toimittajat toimittajia," Karvonen lisää.
Suomi sai kansalaisvapauksissa kohtuullisen huonot pisteet. Kansalaisvapauksista tärkein, sananvapaus on kuitenkin Karvosen mielestä Suomessa tasolla, jolla se ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Asiat ovat Karvosen mukaan hyvin.
Suomessa saa sanoa, mutta täysin vaaratonta se ei kuitenkaan ole. Sananvapauden käyttö esimerkiksi työpaikoilla ei taida aina olla kovin vaaratonta, vai mitä professori Karvonen? "Se ei ole vaaratonta, eikä se ole vaaratonta perheessä, eikä rakkaussuhteessa. Ihmiset vastaavat omista sanomisistaan."
"Sanomisilla ja kirjoittamisilla on seurauksensa, mutta siihen yhteiskunta ei voi puuttua. Ihmisten välisiin suhteisiin yhteiskunnan ei pidäkään puuttua, koska se johtaa siihen, että politiikka leviää kansalaisyhteiskunnan puolelle ja sitä se ei saa tehdä."
The Economist Intelligence Unit on tehnyt tutkimuksensa eri maissa asuvia asiantuntijoita kuunnellen ja kirjallisia lähteitä käyttäen. Se on hyödyntänyt myös haastatteluaineistoja.
Kyseessä ei ole pilipalitutkimus. "Tutkimuksen taustavoimilla ei kerta kaikkiaan ole varaa tehdä tutkimusta, jonka tietoarvon voisi voimakkaasti kyseenalaistaa."
Nettitietosanakirjan Wikipedian suomenkielisen version mukaan the Economist Intelligence Unit kuuluu the Economist Groupiin, jonka muita tuotteita ovat julkaisut the Economist, Euroopan unionin hallintoasioihin keskittyvä European Voice ja Washingtoniin keskittyvä Roll Call.
Ryhmän lippulaiva, The Economist, on viikoittain ilmestyvä talouteen ja kansainvälisiin asioihin keskittyvä lehti. Se on suunnattu yritysmaailman ja hallitusten päätöksentekijöille.