Monet konkaripoliitikot ovat jättämässä pitkään kestäneen ansiokkaan uransa. On varmasti suuri muutos vaipua lähes täydelliseen hiljaisuuteen vuosikymmeniä jatkuneesta esilläolosta valtakunnallisessa mediassa vallan huipulla. Se on jotain muuta kuin muutos tavallisen työläisen eläköityessä.
Konkaripoliitikot ovat luonnollisesti antaneet kokemukseensa pohjautuvia lausuntoja eletyistä politiikan vuosikymmenistä ja useimmat heistä tulevat jatkossa kirjoittamaan värikkäitä muistelmia ja elämänkertoja.
Politiikan sisäpiiristä on kuulunut myös kommentteja maan poliittisesta nykytilasta, jonka sanotaan muuttuneen pinnalliseksi.
Politiikassa menestymisen avainpiirteitä ovat hyvä supliikki ja karisma, hyvä muisti ja uskottava asiantuntemus ja juuri tässä järjestyksessä. Politiikassa puolueet ovat aina kilpailleet toisiaan vastaan ja se on tekijä, joka estää yhteistyötä ennen vaaleja ja haittaa sitä myös vaalien jälkeen.
On koettu, että politiikassa voittaakseen kansan suosion on kyettävä nostamaan keinoja kaihtamatta itseään pintaan ja löytämään kaikista muista virheitä. Jos virheitä ei löydy poliittisesta historiasta, haetaan niitä henkilökohtaisesta elämästä jopa vuosikymmenten takaa. Historia tuntee myös tapauksia, jossa nousukkaita poliittisia ryhmiä on hajotettu ulkoa käsin mitä arveluttavimmin keinoin. Tyypillistä on myös ymmärtää tahallisesti väärin toisen puheet, eivätkä outoja ole poliittiset lehmänkaupatkaan.
Pahinta on kuitenkin koko kansakunnan kannalta, ettei politiikassa tulevaisuuteen voi luottaa yhtä vaalikautta pitempään, jos sitäkään. Se mikä jää hallitukselta keskeneräiseksi, ei todennäköisesti tule saamaan jatkuvuutta seuraavalla vaalikaudella.
Aina kyse ei ole huonosti valmistellusta työstä, vaan liian laajoista kokonaisuuksista, joiden kiireettömään toteuttamiseen yksinkertaisesti neljä vuotta on liian lyhyt aika. Politiikan pinnallisuus pitää huolen siitä, etteivät hallituspohjat kestä, mutta tässä asiassa on toki kaikilla peiliin katsomisen paikka.
Tänään ja varmasti myös eilen on ollut vaikeaa päästä mukaan päätöksentekoon, jos on luonteeltaan vähänkään empaattinen introvertti. Näin silti, vaikka olisi moninaisen asiantuntemuksen ja yhteistyön ammattilainen. Tähän epäkohtaan olisi syytä kiinnittää huomiota, koska yhteiskunta näin menettää kaiken aikaa aivokapasiteettia siellä, missä sitä eniten tarvitaan.
Meillä Suomessa politiikan teko ja päättämisen kulttuuri on kuitenkin pohjoismaisesta jäyhästä luonteesta johtuen huomattavasti asiallisempaa mitä monin paikoin muualla maailmalla näyttää olevan. Globaalisti poliittisen teatterin taitajina olemme vielä amatöörejä – onneksi.
Kuitenkin maan menestymisen kannalta olisi jatkossa hyvä, mikäli politiikan teossa painottuisivat itsekkäiden ja narsististen ilmiöiden sijasta aito halu etsiä yhdessä yli puoluerajojen strategiaa maan tasapuolisen kehittämisen toteuttamiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi.
Uskon, että äänestysprosentit lähtevät kasvuun niiden osalta, jotka kykenevät osoittamaan aitoa yhteistyötä ja kollegojen esitysten kaatamisen sijasta ajatuksia näiden hyvien aloitteiden edelleen kehittämiseksi.
Kari Luostarinen
Iisalmi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.