Pääkirjoitus

Po­li­tii­kan uusi kes­to­kas­vo

Stefan Wallinin nimi ei kielirajan suomenkielisellä puolella sano oikeastaan mitään juuri kenellekään. Mutta tottumiseen jää luultavasti hyvin aikaa. Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajuus kun on tavannut olla pitkäaikainen posti, ja sitä tehtävää varmempaa väylää ministeriksi ei Suomessa ole.

Stefan Wallinin nimi ei kielirajan suomenkielisellä puolella sano oikeastaan mitään juuri kenellekään. Mutta tottumiseen jää luultavasti hyvin aikaa. Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajuus kun on tavannut olla pitkäaikainen posti, ja sitä tehtävää varmempaa väylää ministeriksi ei Suomessa ole.

Entinen puheenjohtaja Jan-Erik Enestam on jo nykyisen hallituksen virkaiältään pitkäaikaisin ministeri. Niitä kuukausia kertyy vielä lisää puolivuotisen EU-puheenjohtajuuden verran. Wallin aikoo hypätä ympäristöministeriksi vuodenvaihteessa eli tilanteessa, jossa koko nykyisellä hallituksella on elinikää kolmisen kuukautta.

Sitä ennen hän on puolueen puheenjohtajana ministeri Enestamin esimies mutta valtiosihteerinä ministeri Enestamin alainen. Yhdistelmä on jopa kaikkea nähneessä suomalaisessa politiikassa omituinen. Seuraavassa hallituksessa Wallin saanee jonkin keskiraskaan salkun, jos RKP kelpuutetaan yhä mukaan, kuten on odotettavissa.

RKP:n hallituksessa olo on Suomen politiikan kirjoittamaton sääntö. Puolue itse pitää sitä kohtalonkysymyksenä kielivähemmistön etujen takia. Muille taas RKP:n mukanaolo sopii, koska kieliasioissa ei ole isoja ongelmia. RKP vahvistaa ja tasapainottaa mukavasti hallituspohjaa, ja sen ministerit osaavat asiansa -- sekä sopeutuvat kaikkiin hallitusohjelmiin.

Valtakunnan politiikassa RKP:n rooli on rakentava. Silti puolueella ei luulisi olevan varaa sen kaltaisiin hallituskausiin kuin nyt on nähty. Enestam on ollut esillä, mutta toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos on jäänyt pahasti pimentoon hallituksessa.

Puolue on samaan aikaan sekä liian pieni valtakunnallisesti että liian suuri omilla valta-alueillaan. Kolmen rannikkoalueen keskinäinen mandaattiajattelu jumittaa luonnollisen sisäisen liikkeen, ja Enestamin avustajana toimineen Wallinin nousu puoluejohtoon näyttäytyi kabinettipolitiikan tulokselta.

Astrid Thorsin kaltainen, valtakunnallisesti kohtuullisen hyvin tunnettu poliitikko joutui jälleen lyömään päätään seinään. Tie puolueen johtoon on jo sata vuotta ollut naisilta tukossa ja on yhä.

Wallin on RKP:n puoluekoneiston kasvatti. Vaasan, Turun ja Helsingin nähnyt, ministerien avustajana ja Åbo Underrättelser -lehden johtopaikoilla koulutettu uusi puheenjohtaja on taustaltaan ammattimies. Silti hänen nousunsa puoluejohtajaksi näyttää enemmän dynastian sisäiseltä siirrolta kuin aidolta puoluedemokratialta.