Kuka on iäkkäin Suomen eduskuntapuolueiden puheenjohtajista?
Ei paljasteta vielä vastausta. Kysymys juontuu siitä, että Matti Vanhasen väistymisen myötä kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajien tehtävät ovat nyt kokonaan uuden, useita vuosirenkaita nuoremman poliitikkopolven käsissä.
Nuoruus on asia, jonka aika korjaa, sanotaan. Toteutuneella sukupolvenvaihdoksella on kuitenkin tavanomaista suurempi merkitys. Meikäläiset kärkipoliitikot ovat harvinaisen pitkään edustaneet sodan jollakin tavalla henkilökohtaisesti kokenutta ikäluokkaa tai sitten sotien jälkeen syntyneitä suuria ikäluokkia.
Nuorennusleikkausilmiöön on politiikan ykkösrivissä pari poikkeusta: tasavallan presidentti Tarja Halonen ja eduskunnan puhemies Sauli Niinistö. Halonen väistyy 2012. Niinistön aikeista ei ota selvää.
Viime vuosina johtotehtävistä väistyneet poliitikot olivat vallassa syvimmällä yya-kaudella tai ainakin saivat siitä vaikutteita. Nyt yya on poistunut politiikan äidinmaidosta ainakin puoluejohtajasarjassa.
Muutos alkaa näkyä jo poliitikkojen puheenvuoroissa.
Kokoomusjohtaja Jyrki Katainen, 38, sanoi Suomi Areenassa Porissa, että lapsikiistojen ratkaisuksi yhteistä komissiota esittänyt Venäjän lapsiasiavaltuutettu Pavel Astahov puhui "puuta heinää". Keskustajohtaja Mari Kiviniemi, 41, kutsui esitystä "absurdiksi". Demarijohtaja Jutta Urpilainen, 35, arvosteli hallitusta siitä, ettei se ottanut kantaa Astahovin puheisiin.
Reilut 20 vuotta sitten tuollaista ei olisi sanottu. Jos olisi, presidentti Mauno Koiviston ruoska olisi heilahtanut. Häntä ennen presidentti Urho Kekkonen olisi hoitanut lapsikiistat kulissien takana.
Sanomisen rohkeus riippuu kyllä asiasta. Ei ole kuin kolmisen vuotta siitä, kun politiikan eturivi reagoi kuin vanhasta muistista puolustusministeri Jyri Häkämiehen Venäjä, Venäjä, Venäjä -puheeseen.
Nyt suomalaispoliitikot joka tapauksessa arvuuttelevat julkisesti jopa Venäjän politiikan motiiveja. Tällaisia puheenvuoroja on kuultu esimerkiksi puutulli- ja elintarvikevientikiistassa.
Poliitikkojen suista on vielä kuulematta arvauksista ehkäpä se rohkein: Suomessa pidetään presidentinvaalit 2012. Eihän vain olisi niin, että Venäjältä vinkataan erilaisin viestein, että tätä samaa lajia, ja vielä tiukempaakin, olisi luvassa, jos Suomen linja Nato-kysymyksessä muuttuisi?
Nuoren ja vanhan poliitikkopolven kohtaamista on hyvä tarkkailla seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Jos kokoomus nousee eduskuntavaaleissa ykköseksi, nostaako se Nato-kysymyksen voimakkaammin esille tämän vaalikauden hiljaiselon jälkeen? Jos kyllä, miten siihen suhtautuisi Halonen, joka on koko kautensa näyttänyt Natolle punaista valoa?
Toinen risteyskohta on presidentinvaalit vuotta myöhemmin. Jos Niinistö lähtisi ehdolle ja jos hän voittaisi, muuttaisiko hän Halosen Nato-linjaa ja jos kyllä, milloin? Kuviota sotkee vielä se, ettei tällä hetkellä tiedetä, pysyvätkö presidentin valtaoikeudet ennallaan presidentinvaalien jälkeen.
Johtavan poliitikkopolven vaihtumisen todellisten vaikutusten mittausten kannalta Nato-kysymys olisi paljastavin ja tärkein testi. Toinen mittatikku saattaisi olla suhtautuminen kansalliseen pyhään lehmään, asevelvollisuusarmeijaan.
Uusi poliitikkopolvi on jo sujut EU-maailman kanssa ja liikkuu kansainvälisillä areenoilla kuin kala vedessä. Se suhtautuu varmasti Natoonkin vanhempia poliitikkopolvia ennakkoluulottomammin, mutta puoluetaktikointi mutkistaa helposti yhtälöä.
Niin kauan kuin Suomessa on kolme kutakuinkin yhtä suurta puoluetta, kaksi niistä on hallituksessa ja yksi oppositiossa. Nato-kysymys on sen luokan juttu, että sen taakse tarvitaan kaikki kolme.
Oppositioon joutuvalla on suuri houkutus käyttää valtaansa ja asettua poikkiteloin Nato-jäsenyyden tielle. Näin tekee Ruotsin demaripuolue, ja Suomen demarit voisivat oppositiotien jatkuessa tehdä samalla tavalla.
Niin, se varttunein puoluejohtaja on kristillisdemokraattien Päivi Räsänen, 50.