Nähtäväksi jääkin, onko suomalainen poliittinen kulttuuri nyt muuttumassa niin, että myös turvallisuuspolitiikasta on tulossa osa normaalia hallitus-oppositio -vastakkainasettelua, kuten esimerkiksi suhtautuminen turvallisuuspoliittiseen selontekoon ennakoi.
Vaikka Mamba väittääkin laulussaan, että vielä on kesää jäljellä, niin valtionvarainministeri Jyrki Kataisen sekä hänen joukkonsa sulkeutuminen Santahaminan vierasmajalle sekä sieltä tullut valtionvarainministeriön budjettiesitys on takuuvarma merkki politiikan syksyn alkamisesta.
Jo nyt uskaltaa ennustaa, että politiikan syksy tulee olemaan erityisesti talouspolitiikkaan keskittyvä: työllisyys, verotus, peruspalvelut ja elvytys sanat tulevat toistumaan viikosta toiseen erityisesti eduskunnan aloittaessa talousarvioesityksen käsittelyn syyskuussa. Sitä ennen käydään tietysti hallituksen budjettiriihi ja eduskuntaryhmien kesäkokoukset, jotka antavat ensimmäiset signaalit siitä mitä tuleman pitää.
Valtionvarainministeri Kataisen kertomat ennakkotiedot tulevasta budjettiesityksestä, joiden mukaan Suomessa investoidaan työllisyyteen noin 1,5 miljardia euroa, verotusta kevennetään kaikkein pienituloisimpien osalta ja muiden verotuksen taso pyritään pitämään ennallaan ovat suorastaan lohdullista kuultavaa kun vertaa niitä täällä Unkarissa oleviin ennakkotietoihin.
Täällä esimerkiksi arvonlisäveroa nostetaan 20 prosentista 25 prosenttiin. Lisäksi leikataan sairausajan päivärahoja 70 prosentin tasolta 60 prosenttiin, poistetaan ns. 13 kuukauden eläke, muutetaan eläkkeen määräytymistä koskevaa indeksijärjestelmää suomalaisittain kuvattuna taitetun indeksin mukaiseksi ja lisäksi eläkeikää nostetaan asteittain 62 vuodesta 65 ikävuoteen. Vertailun vuoksi todettakoon myös se, että kun Suomessa valtion velan ennustetaan nousevan yli 44 prosenttiin bkt:stä niin Unkarissa sen arvioidaan nousevan 80 prosenttiin.
Talouden lisäksi myös turvallisuuspolitiikasta ja erityisesti Suomen roolista kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa voi tänä syksynä tulla yllättävänkin vilkkaan keskustelun aihe. Ennakkovaroituksen tästä antoi jo se, kun eduskunnan ulkoasianvaliokunta viime kesäkuussa päätyi erimieliseen kannanottoon sekä Sdp:n että vasemmistoliiton jättäessä omat vastalauseensa hallituksen turvallisuuspoliittista selontekoa koskevaan mietintöön. Nämä vastalauseet koskivat Suomen Nato-option määrittelyä sekä selonteossa hallituksen esittämää puolustusvoimien määrärahojen kahden prosentin vuosittaista korotusta. Tulevan budjettiesityksen myötä tämän rahakeskustelun voi jo nyt takuuvarmasti ennustaa käynnistyvän uudelleen.
Toinen vilkkaan turvallisuuspoliittisen keskustelun aihe voi olla Suomen suhtautuminen Afganistanin operaation. Jo nythän on keskusteltu siitä, viekö Afganistanin operaatiossa oleminen Suomen sotaa käyväksi maaksi ja milloin suomalaisten rauhanturvaajien olisi varauduttava vetäytymään Afganistanista. Keväällä eduskunnalle jätetyn hallituksen Afganistanin toimintaohjelman mukaanhan Suomen on osaltaan syytä varautua siihen, että oletetun vuosikymmenen sijaan Afganistanin kehittäminen ja vakauttaminen tulee viemään vuosikymmeniä eli kenties jopa 20--30 vuotta.
Vasemmistoliiton tuore puheenjohtaja Paavo Arhinmäki onkin jo ottanut reippaasti kantaa ja kertonut mielipiteenään, että Suomi on ollut Afganistanissa jo pitkään sodassa. Hän myös väittää, että osallistumalla Afganistanin operaatioon Suomi on ylläpitämässä korruptoitunutta hallintoa ja tukemassa sotarikollisia.
Ulkoministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Jyri Häkämies ovat kiistäneet jyrkästi nämä väitteet.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen puolestaan esitti Porissa Suomi-areenalla, että Suomen olisi vuosien 2011-15 välillä vedettävä joukkonsa pois Afganistanista ja keskityttävä sen sijaan maassa pitkäaikaiseen kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Juha Korkeaoja on puolestaan esittänyt suomalaisten joukkojen määrän uudelleen arvioimista Afganistanin elokuisten presidentinvaalien jälkeen.
Suomi ei ole näine pohdintoineen yksin sillä myös esimerkiksi Saksassa pohdinta Afganistanin operaation luonteesta ja Saksan roolista siellä tulee varmasti kiihtymään Saksan omien vaalien lähestyessä. Valitettavasti varmaa on myös se, että levottomuudet Afganistanissa tulevat vain kiihtymään lähiviikkojen aikana kun Afganistanin hallitusta vastustavat kapinalliset tulevat tekemään kaikkensa häiritäkseen vaalien toteuttamista, joita puolestaan kansainväliset joukot mukaanlukien suomalaiset, yhdessä Afganistanin hallitukseen joukkojen kanssa pyrkivät turvaamaan. Myös tappioiden vaara tulee edelleen kasvamaan ja jos näin valitettavasti kävisi myös meidän suomalaisten osalta niin varmaa on, että keskustelu osallistumisestamme ja sen kestosta tulee varmasti siirtymään toisiin mittasuhteisiin. Tällaisessa tilanteessa poliittisilta päättäjiltämme tarvitaan todella malttia harkintaa siihen, mitä johtopäätöksiä tulemme osaltamme vetämään. Nähtäväksi jääkin, onko suomalainen poliittinen kulttuuri nyt muuttumassa niin, että myös turvallisuuspolitiikasta on tulossa osa normaalia hallitus-oppositio -vastakkainasettelua, kuten esimerkiksi suhtautuminen turvallisuuspoliittiseen selontekoon nyt ennakoi -- ja onko tämä johtamassa siihen, että esimerkiksi vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen uuden hallituksen turvallisuuspoliittiset linjaratkaisut tehdään korostetusti hallituspuolueiden enemmistön voimin edes pyrkimättä laajan kansallisen konsensuksen hakuun.