Kempeleläisen Juha Sipilän runsaan vuoden johtama keskusta on noussut suosituimmaksi puolueeksi kolmessa tuoreimmassa kannatusgallupissa.
Jo Kekkonen tokaisi Pirandellon sanoin, että niin on jos siltä näyttää. Keskusta nousee tällä menolla suurimmaksi puolueeksi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.
Sipilä on outo lintu suomalaisessa politiikassa. Hän ei ole mikään poliittinen broileri.
Yritysjohtajataustalta ei ole noustu ainakaan miesmuistiin suoraan politiikan huipulle.
KOP:n pääjohtaja Matti Virkkunen pyrki kokoomuksen ehdokkaana presidentiksi 1968.
Politiikan huipulta on kyllä siirrytty enemmän tai vähemmän onnistuneesti liike- ja järjestöelämään, mutta päinvastaista liikettä ei ole ollut.
Mikä on Sipilän salaisuus? Se taitaa olla sekoitus suomalaisiin purevia henkilökohtaisia ominaisuuksia, ankeita talousaikoja, kunta- ja sote-uudistussekoilua ja perussuomalaisten poliittisen nousuhumalan taittumista.
Ajat alkavat olla niin huonoja, että oli ajan kysymys, milloin päähallituspuolueiden ja etenkin kokoomuksen yllättävän pitkään korkealla pysynyt suosio kääntyy laskuun.
Oppositiolta olisi ollut todella surkea suoritus, jollei hallituksen ahdinko olisi alkanut ennen pitkää sataa ainakin toisen oppositiopuolueen laariin. Keskustan nousu ei ole mitenkään poikkeuksellista.
Oppositiossa lihomassa tuolloinkin ollut keskusta sai kuuluisan veret seisauttaneen vaalivoiton, 24,8 prosenttia, suuren laman alussa 1991. Oppositiossa olleen SDP:n gallupkannatus huiteli vuoden 1995 vaalien alla jopa yli 30:ssa prosentissa. Äänisaalis oli lopulta muhkeat 28,3 prosenttia.
Tätä taustaa vasten keskustan nousua ei voi pitää ihmeenä eikä Sipilää ihmemiehenä. Keskustan kannatuspiikki noudattelee politiikan lainalaisuuksia.
Keskusta kävi viime eduskuntavaaleissa niin pohjalla, että sen oli tehtävä jotakin poikkeuksellista välttyäkseen ajautumasta puolueiden jne-sarjaan.
Puolue haki johtajakseen pelastajaa. Sipilä sopi siihen markkinarakoon paremmin kuin hyvin. Valinta oli riski, mutta se on osoittautunut ottamisen arvoiseksi.
Diplomi-insinööri Sipilä on noussut tylsällä asiatyylillään ohitse perussuomalaisten Timo Soinin, joka on menettänyt tenhoaan. Sipilän yritystausta houkuttelee varmasti kokoomukseen kyllästyneitä.
Sipilä tekee politiikkaa ei-poliitikkomaisesti. Esikuvia on: miten olisivat Mauno Koivisto ja Sauli Niinistö?
Onko keskusta noussut gallupkärkeen Sipilän ansiosta vai hänestä huolimatta? Keskustan saamaa Sipilä-lisää on vaikea ynnätä, mutta koska urheilun lisäksi myös politiikassa marginaalit voivat olla pieniä, Sipilän ujo karisma voi hyvinkin olla se ratkaiseva siivu nousun takana.
Nousua on edesauttanut se, että Sipilä on saanut pitkään sisäiseen kähinöintiin paneutuneen puolueen yhtenäiseksi. Perussuomalaisille on vaalien jälkeen käynyt päinvastoin.
Keskustan vanhat herrat taisivat huomata, että heidän tyylillään puoluetta uhkaisi perikato. Ja kun Sipilän tyyli on tuottanut galluphyvää, heidän ei auta muuta kuin seurata johtajaa. Kun puolue on nosteessa, johtajaa vastaan ei kannata juonitella.
Sipilän on kuitenkin pidettävä pitkän linjan puoluejyrät ruodussa. Jos se ei onnistu, vaaleja yhä enemmän ratkaisevat liikkuvat äänestäjät saattavat muistaa, että keskusta on paljon muutakin kuin Sipilä.
Merkitystä on silläkin, että keskustan veturivaihdos ajoittui sopivasti vaalien väliin. Sipilällä on riittävästi aikaa valmistautua mahdolliseen pääministerin tehtävään.
Sipilää siivittää paljon se, että hän on uusi kasvo. Jatkuvan julkisuuden takia kasvot kuluvat kuitenkin nopeasti politiikassa. Uutuuden viehätyksestä nyt nauttiva Sipilä saa varautua imagonsa eroosioon itsekin.
Vaaleihin on lisäksi liki kaksi vuotta. Se on politiikassa ikuisuus, ja siinä ajassa käyrät voivat kääntyä useaan kertaan.