Viime viikkojen suomalaisessa mediakeskustelussa on pohdittu kehitysavun voimavarojen oikeaa käyttöä Afrikassa. Eurooppalaisen kehitysyhteistyön menestysten ja ongelmien moraalia on kuitenkin vähemmän arvioitu.
Euroopan ja Afrikan historiallinen suhde on vaikea. Siirtomaa-aikana eurooppalaiset valtiot loivat talouskasvunsa ja kehityksensä perustan hyödyntämällä Afrikan taloudellisia resursseja. Vaikka orjakauppa Afrikasta suuntautui Euroopan sijasta Yhdysvaltoihin, kysymys oli suureurooppalaisen työmarkkina-alueen sisäisestä työvoiman siirrosta ennen kuin uusi Eurooppa, Yhdysvallat, halusi katkaista siteensä vanhaan maailmaan. Vielä sen jälkeen, kun orjuus oli kielletty Yhdysvalloissa, Belgian kuningas Leopold II toteutti yhden historian suurimmista kansanmurhista Kongossa. Vuonna 1876 Leopold perusti Kansainvälisen Afrikka-yhdistyksen tieteen ja humanitaarisen työn edistämiseksi. Eurooppalainen teollisuus tarvitsi valtavasti kumia. Kongosta tuli Leopoldin suuri kumitehdas ja sen asukkaista kuminkerääjäorjia.
Kylmän sodan aikana Afrikasta tuli eurooppalaisten ideologioitten taistelukenttä. Kylmän sodan jälkikaikua edusti tuore Libyan sota, joka oli aidosta tyytymättömyydestä lähtenyt kansannousu, jolla oli kuitenkin runsaasti rahoittajia myös Libyan ulkopuolella ja jossa ainoastaan Naton ilmaiskut varmistivat kapinallisten voiton. Oma roolinsa sisällissotaan liittyneessä poliittisessa kehyksessä oli Haagin kansainvälisellä rikostuomioistuimella, joka asetti Gaddafin ja hänen lähipiirinsä syytteeseen. Kuvaavaa on, että kun uusi Libyan hallinto astui valtaan, ensimmäisen valtiovierailun Libyaan teki kapinallisia tukenut Sudanin presidentti Omar al-Bashir, joka on itse Haagin tuomioistuimen etsintäkuuluttama kansanmurhasta.
Libyan uuden hallinnon johtoon kuuluva Mustafa Abdel Jalil julisti pian valtaannousunsa jälkeen, että maan uusi perustuslaki tulee pohjaamaan islamilaiseen sharia-lakiin. Jalil nosti esiin sharian vastaisen Gaddafin aikana säädetyn avioliittolain, joka rajoittaa islaminuskon sallimaa moniavioisuutta. Adelrahman al-Shatr asettui vastustamaan Jalilia ja totesi, että Gaddafin avioliittolain lakkauttaminen olisi katastrofi Libyan naisille. Libyan uuden poliittisen tilanteen epävakautta kuvaa Yhdysvaltain suurlähettilään Christopher Stevensin traaginen murha 11.9.2012, jonka syynä oli islamia loukannut YouTube-video. Edellisen kerran Yhdysvaltain suurlähettiläs murhattiin virkatehtävissä vuonna 1979 Afganistanissa.
Alexander Stubb on pahoitellut sitä, että Suomi ei osallistunut Naton operaatioon Libyassa. Historian ratkaistavaksi jää Stubbin mielipiteen järkevyys.
Eurooppalaisen poliittisen toiminnan vastapainona Afrikkaan on suuntautunut kansalaisjärjestöjen ja kirkon laaja humanitaarinen työ. Yksi mielenkiintoisimmista ja kiistanalaisimmista Afrikassa toimivista järjestöistä on Tvind, opettajaryhmän 1970-luvun alussa perustama tanskalainen aatteellinen järjestö, joka tunnetaan hyväntekeväisyys- ja koulutusohjelmistaan. Tvindin perustama hyväntekeväisyysorganisaatio Humana People to People tunnetaan ympäri maailmaa eri alueellisten toimijoiden, kuten UFF:n ja Planet Aidin kautta.
Tvind perustui maolaiselle kollektiiviajattelulle, jossa maaseudun köyhän väestö oli yhteiskunnallisen vallankumouksen synnyttäjä. Tvind näki, että länsimainen kapitalismi olisi kumottavissa kehitysmaiden nousun kautta.
Tvindin toiminnan pohjana olivat Tanskaan perustetut kansanopistot, joissa systemaattisesti koulutettiin nuoria yhteiskuntauudistukseen. 1970-luvulta lähtien Tvind on myös perustanut tehtaita ja maatiloja eri puolille kolmatta maailmaa. Tvindin innovaatio oli myös käytettyjen vaatteiden keräys- ja jakeluorganisaatioiden, kuten UFF:n perustaminen.
1990-luvun lopulla Tanskan valtio lopetti taloudellisen tuen Tvindille ja käynnisti poliisitutkinnan hyväntekeväisyystoiminnan lainmukaisuudesta. Tvindin johtoa vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä elokuussa 2006 seitsemän kahdeksasta syytetystä, mukaan lukien Tvindin johtajaksi väitetty filosofi Mogens Amdi Petersen, julistettiin syyttömiksi. Syyttäjä kuitenkin valitti tuomiosta ja Petersen julistettiin kansainvälisesti etsintäkuulutetuksi. Tvind on siitä erikoinen eurooppalainen hyväntekeväisyysjärjestö, että afrikkalaiset arvostavat laajasti sen toimintaa. Petersenin arvellaankin elävän Zimbabvessa, jossa Tvindillä on laajaa toimintaa.
Tvind voitti uusiutuvien energiamuotojen kehittämispalkinnon European Solar Prize vuonna 2008. Se aloitti tuulivoiman kehittämisen jo 1970-luvun energiakriisin aikana ja ensimmäinen Tvindkraft-voimala otettiin käyttöön 1978 ja oli aikanaan maailman suurin tuulivoimala. Tvind on kehittänyt hajautetun energiatuotannon malleja myös kolmannen maailman, kuten Afrikan tarpeisiin.
Historiallisesti Suomessa toimiva UFF on syntynyt Opettajaryhmän ja Tvindin aatteellisen toiminnan tuloksena, mutta on järjestönä riippumaton. Suomen UFF ry. on saanut ulkoministeriöltä kehitysyhteistyötukea hankkeisiinsa noin 20 vuoden ajan. Hankkeet käsittävät koulutusta aikuisille ja lapsille Mosambikissa, Malawissa, Sambiassa, Angolassa ja Intiassa. Suomen UFF:n toiminnan laatu ja talous on erityistarkastettu useita kertoja eikä sen avustustyöstä ole koskaan löytynyt huomautettavaa.
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rehtori.