Minulla on kaksi korvaa. Kävin viinakaupasta ostamassa. Joko aletaan pämpätä?
Näin pitkää juhannusta ei ole Suomessa vietetty miesmuistiin. Oikea juhannus on vasta viikon päästä, mutta eräät poliitikot ovat aloittaneet keskikesän juhlinnan monta kuukautta tavallisia kansalaisia aiemmin.
He ovat menneet hyvissä ajoin puotiin ja hakeneet pari Koskenkorvaa salkkuun. Sitten on leuhkittu niiden määrällä oikein sanomalehdissä.
Juhannushan on juhla, jolloin menee muisti. Jälkikäteen ei pysty palauttamaan mieleensä, missä on hortoiltu, keitä tavattu. Pään sisus on niin sanotusti blanko, avoin ja kirjoittamaton.
Raisujen kekkereiden seurauksena eräskin pääministeri ei muista, onko hän käärinyt korvansa joihinkin ulkoministeriön salaisiin asiakirjoihin. Tällainen varotoimi on paikallaan, sillä paljaat korvat tuppaavat kilisemään attaseasalkussa.
Ja kuten aito juhannuksen juhlija pääministeri ei pysty mieltämään, oliko käärepapereissa kokonaisia lauseita vai pelkkiä ranskalaisia viiruja.
Ajatelkaa omalle kohdallenne seuraavaa ulottuvuutta: kun filmi kertakaikkiaan on katkennut, niin kukapa meistä tavallisista hummaajistakaan pystyy sanomaan, tuliko oma kenottava nimikirjoitus raapaistua pankkikorttitositteen sijasta johonkin työvaliokunnan muistioon.
Eikä tässä kaikki. Juhannus on juhla, jolloin moni vuotaa. Ennen vanhaan valuttiin puukon rouhaisun jäljiltä verta. Ystävät nostelivat suolet sisälle jossakin puhvetin kupeella, ja reuhaaminen jatkui.
Poliitikot ovat harpponeet kansan edelle myös tässä. He ovat aloittaneet juhannusvuotamisen jo maaliskuussa. Materiaalia on tarvittaessa tilattu faksitse. Poliisi tutkii tätäkin asiaa.
Vuodoissa on eroja. Klassisessa vuodossa juhannusta kauan juhlinut ihminen ei pysty pidättelemään zavidovoaan ollenkaan. Se valskaa, monesti jopa sammuttaen koko kokon.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi
Täyttä Laukkaa seuraavan kerran 3.8.