Kolumni

Politiikan ilmastonmuutos

Jotain on muuttunut kuluneiden vuosien aikana, sillä peruskohteliaisuus katoaa, ainakin politiikassa.

Eduskunnasta

-

Jotain on muuttunut kuluneiden vuosien aikana, sillä peruskohteliaisuus katoaa, ainakin politiikassa. Keskustelusta ja diskuteeraamisesta, asia-argumenteilla haastamisesta on tultu öyhöttämisen ja möyhkäämisen kulttuuriin. Kulttuuriin, jossa ei ole tarkoitustakaan kuunnella toisen sanomaa, vaan mölytä toisen puheen päälle niin paljon kuin ehtii.

Viisi vuotta on joskus pitkä aika ja ainakin nyt tuntuu, että siinä viidessä vuodessa kotimaassa on ehtinyt tapahtua keskustelumuutos, joka vaivaa mieltä jo siitäkin lähtökohdasta, että 5,5 miljoonaisen kansan kansanedustuslaitoksessa jos missä pitäisi olla ymmärrystä siitä, että meidän viholliskuvamme ja haastajamme löytyvät maailmalta, eikä omien seinien sisältä. Toki haasteet muutosvastarinnan edessä ovat myös useimmiten omien korviemme välissä, mutta huutamalla sekään ei muutu.

Kenties meillä on vuosien kuluessa mennyt niin hyvin, että olemme voineet sulkea silmämme ympäröiviltä haasteilta ja keskittyä rakentamaan populistisen keskustelukulttuurin, jossa ne saavat eniten painoarvoa, jotka jaksavat öyhöttää kaikkein suurimmalla äänellä ja ilkeimmin äänenpainoin.

Hassua, että samoilla perusteilla puhutaan koulukiusaajista ja haetaan heidän kuriin saamiseen erilaisia uusia pelisääntöjä, kun ehkä tärkein tehtävä olisi lopulta katsoa peiliin. Millaisina esimerkkeinä me itse, puoluekannasta riippumatta, toimimme ulospäin?

Euroopan parlamentissa puheenvuorotkaan eivät olleet itsestäänselvyyksiä, ne oli ansaittava omalla työllä ja näytöillä lainsäädäntötekemisestä. Asiaton käytös ja toisten halventaminen olivat välittömästi puhemiehistössä rangaistavia tekoja. Rajoitti istunto-osallistumista ja pienensi tilipussia. Välihuudot eivät olleet kiellettyjä, mutta ne eivät koskaan saaneet häiritä varsinaisen puheenvuoron käyttäjää, vaan niillä haastettiin aitoon debattiin haastamalla ajatuksia kysymysten ja kommenttien kautta. Meitä oli 751 edustajaa ja homma toimi. Kyllä Suomessa pitää 200 edustajan voimin kyetä samaan.

Suomi on upea kotimaa, jossa on paljon puolustettavaa, remontoitavaa ja uudistettavaa. Yhteistyöllä aiemmat sukupolvet ovat puolustaneet, rakentaneet ja vieneet eteenpäin sekä kotimaata että yhteisiä asioita.

Jos emme mitään muuta kykene muistamaan, niin muistetaan itsenäisyyspäivän jälleen lähestyessä, että tämän maan itsenäisyyttä ja hyvinvointia ei ole saavutettu keskinäisellä kähinöinnillä ja tyhjän huutelulla. Se on saavutettu vahvalla yhteisellä tekemisellä ja luottamuksella ja sitä toimintamallia ei pidä hölmöyksissään tehdä tyhjäksi.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja Suomussalmelta.

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.