Syyskuun alussa Suomen ensimmäisenä lapsiasiavaltuutettuna aloittava Maria Kaisa Aula kaipaa lastensuojelulakiin lisää konkreettisia keinoja, joilla edellytyksiä lasten hyvään elämään voitaisiin turvata. Voimassa oleva lakiteksti on monilta osin julistuksenomainen, ja käytännön toimenpiteet jäävät usein yksittäistapauksittain harkittaviksi.
"Lastensuojelulain kokonaisuudistus on vireillä, ja toivon, että lainvalmistelussa kiinnitettäisiin huomiota näihin seikkoihin. Nyt tarvitaan uusia konkreettisia välineitä, joilla voidaan vaikuttaa lasten elämään. Esimerkiksi lapsipoliittiset ohjelmat pitäisi saada jokaiseen kuntaan. Toistaiseksi vain vajaa neljännes kunnista on sellaisen tehnyt", Aula huomauttaa.
Lapsipoliittinen ohjelma sisältää byrokraattisesta nimestään huolimatta monia lasten elämään liittyviä arkisia asioita. Ohjelmassa arvioidaan muun muassa kunnan päivähoitoa, leikkipaikkoja, harrastusmahdollisuuksia, iltapäiväkerhoja ja neuvoloita lasten näkökulmasta.
Aulan mielestä lapsinäkökulmaa tulisi ottaa huomioon laaja-alaisemmin päätöksenteossa. Uudessa työssään hän aikookin toimia lasten mielipiteiden kovaäänisenä ja aktiivisena sparraajana päättäjien suuntaan.
"Korostan lasten osallisuutta. Lapsilla pitää olla oikeus lausua mielipiteensä heitä koskevista asioista olipa sitten kyse huoltajuuskysymyksistä tai arkisemmista asioista, kuten vaikka kouluviihtyvyydestä tai leikkipaikoista. Uudessa laissa tulisi vahvistaa lapsen kuulemista koskevia säännöksiä", hän tähdentää.
Sillanrakentajan rooli
Lapsiasiavaltuutetun virka on Suomessa uusi. Muissa pohjoismaissa valtuutetut ovat olleet lasten asialla yli kymmenen vuotta, heti YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen ratifioinnin jälkeen vuodesta 1991.
Suomessa virkaa on yritetty perustaa useaan otteeseen, mutta taloudellisista syistä se on lykkääntynyt. Sillä aikaa lukuisat lastensuojelujärjestöt ja vapaaehtoisyhdistykset ovat pitäneet lasten puolta. Maria Kaisa Aula näkee oman roolinsa ennen muuta sillanrakentajana eri tahojen välillä.
"Suomessa on muihin pohjoismaihin verrattuna paljon lastensuojelujärjestöjä. Minun tehtävänäni on toimia verkoston solmukohtana, hakea koordinaatiota viranomaisten, järjestöjen, kuntien, kirkon ja tutkimuksen kesken ja luoda sitä kautta uutta tehokkuutta lapsipolitiikkaan. Myös yhteistyö lapsiasioissa pohjoismaiden ja Euroopan unionin tasolla kuuluu tehtäviini", hän hahmottelee.
Lapsiasiavaltuutetun toimesta säädetään laissa, ja siinä todetaan, että valtuutetun tehtävänä on edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista yhteiskunnassa. Lisäksi valtuutettu raportoi vuosittain lasten elinolosuhteista ja hän voi tehdä aloitteita epäkohtien korjaamiseksi.
Aulan mukaan kattavaa seurantaa suomalaisten perheiden ja lapsien elinolosuhteiden kehittymisestä ei ole tehty. Nyt tarvitaan uutta tutkimusta ja olemassa olevan tutkimustiedon johdonmukaista kokoamista.
Ero on lapselle aina kriisi
Suomessa elää runsaat miljoona lasta. Aula arvelee, että valtaosa suomalaislapsista voi kohtuullisen hyvin. Koulujärjestelmä on laadukas, yleinen varallisuus on kasvanut ja elintaso on kohonnut. Asennetutkimukset osoittavat, että aikaa perheen kanssa arvostetaan aikaisempaa enemmän.
"Ei lapsien elämä silti ole ongelmatonta. Huoleton lapsuus on lyhentynyt ja aikuisten ongelmat vyöryvät lasten maailmaan", hän sanoo.
Ilmiö havainnollistuu etenkin avioerojen ja parisuhdekriisien yhteydessä. Vuosittain runsaat 13 000 pariskuntaa päätyy avioeroon. Lisäksi tulevat avopuolisoiden erot, joita lapset ovat usein todistamassa. Tuhannet lapset joka vuosi joutuvat elämään läpi eroprosessin.
"Olipa eron syy mikä tahansa, se on aina lapsen näkökulmasta kriisi", Aula painottaa.
Hän ei paheksu avioeroja, vaan tähdentää, että vanhempien toimiva parisuhde on myös lasten etu.
"On varmasti tilanteita, jolloin eroaminen on ainoa järkevä vaihtoehto. Silti lapsen asemaa eron yhteydessä pitäisi huomioida enemmän. Minusta oleellista on se, että aikuiset osaisivat ja jaksaisivat auttaa lapsia selviämään erotilanteista mahdollisimman vähin vaurioin. Se on hirveän huono asia, jos lapsi jää vain huoltajuusriidan kiistakapulaksi."
Oikeus suojattuun lapsuuteen
Aula puhuu huolettoman, hyvän ja kauniin lapsuuden puolesta. Silloin lapsi saa olla lapsellinen ja keskittyä oman kehitystasonsa mukaisiin asioihin, eikä hänen tarvitse kantaa vanhempiensa murheita.
Ihannelapsuuden toteuttaminen voi olla vaativa tehtävä, kun media suoltaa lasten silmien eteen erilaisia huolen ja pelon aiheita. Internetin, elokuvien ja televisio-ohjelmien seksi, väkivalta, kieroilu ja juonittelu hämmentävät pienen lapsen mieltä. Myös uutiset terrori-iskuista tuntuvat käsittämättömiltä.
"Aikuisten elämään liittyvät ongelmat ja uhat tulevat liian varhain lasten tietoisuuteen. Lapsilla pitäisi olla oikeus suojatumpaan lapsuuteen. Mediakasvatusta tarvitaan nyt aikaisempaa enemmän", Aula miettii.
Myös lapsiperheiden kiivas elämänrytmi huolestuttaa lapsiasiavaltuutettua. Asuntolainoista, velkaantumisesta ja hektisestä työelämästä tulee helposti oravanpyörä, josta pois ponnahtaminen ei aina ole taloudellisesti mahdollista, vaikka halua olisikin.
"Tutkimuksista käy ilmi, että vanhemmat arvostavat yhteistä aikaa lasten kanssa. Nyt pitäisi luoda mahdollisuuksia näiden arvojen toteuttamiseen. Työyhteisöihin pitäisi tuoda sellaista ajattelua, että vähempitahtinen työnteko olisi mahdollista. Myös isien mahdollisuuksia jäädä vanhempainvapaalle on kehitettävä."
Työelämän kilpailuhenkisyys ja suorituskeskeisyys heijastuvat myös lapsiin. Aula ei ole yllättynyt siitä, että osa koululaisista kokee itsensä uupuneiksi ja ahdistuneiksi.
"Pärjäämisen paine tunkee jo lasten maailmaan. Etenkin tyttöihin kohdistuvat monenlaiset odotukset ja median ruokkima epätodellinen naisen malli aiheuttavat varmasti paljon stressiä."
Täydellinen elämänmuutos
Maria Kaisa Aula jätti kansanedustajan uran yllättäen keväällä 2003. 12 vuotta Arkadianmäellä puurtanut Aula oli profiloitunut asiantuntevaksi poliitikoksi ja hän oli noussut puolueen keskeisimpien vaikuttajien joukkoon. Mediassa hänen lähtöpäätöstään analysoitiin menetykseksi suomalaiselle politiikalle.
Aula itse on päätökseensä edelleen tyytyväinen.
"En ole katunut kertaakaan, että jätin aktiivipoliitikon uran. 12 vuotta riitti minulle, kyllästyin jatkuvaan palveluksessa olemiseen. Aika läheisten kanssa jäi liian vähäiseksi ja toisenlaiset asiat tulivat tärkeiksi", hän sanoo.
Samaan aikaan myös Aulan yksityiselämässä tapahtui suuria muutoksia. Kesällä 2003 Aula ja viitasaarelainen diplomi-insinööri Seppo Pietiläinen sanoivat tahdon Tervolan vanhassa kirkossa. Puoli vuotta häiden jälkeen syntyivät kaksoset Anni ja Lauri.
"Kyllähän se oli suuri elämänmuutos", pääministerin talouspoliittisen neuvonantajan tehtävistä äitiyslomalle jäänyt Aula naurahtaa.
Nyt kaksoset ovat jo yli puolitoistavuotiaita taaperoita, jotka tapailevat sanoja ja ilmaisevat kovasti omia mielipiteitään.
"Aika raskasta on ollut, mutta samalla mukavaa. Tämänikäisten kanssa saa olla koko ajan valppaana ja jalkojen päällä. Kuuloaisti on kehittynyt valtavasti. Pystyn jo pienimmästäkin kilahduksesta päättelemään, mitä lapset hommailevat."
Maria Kaisa Aula uskoo, että äitiys on muuttanut häntä parempaan suuntaan.
"Olen nyt joustavampi, rennompi ja leikkisämpi. Lasten kanssa tulee väkisinkin suurpiirteisemmäksi ja tajuaa sen, ettei kaikkia asioita voi ratkaista järjellä", hän myöntää.
Vanhasella rahastetaan
Vanhempainvapaastaan huolimatta Aula seuraa edelleen tarkasti politiikkaa. Matti Vanhasen yksityiselämän riepottelua hän on katsellut hämmentyneenä ja ymmällään.
"Ensimmäinen ajatus oli, että kyse ei ole enää journalismista vaan viihteestä ja sen myötä rahastuksesta. Surettaa ja harmittaa Vanhasen puolesta, sillä tuollaisen julkisuuden pyörityksessä oleminen on raskasta ja se syö valtavasti energiaa muilta töiltä", hän huomauttaa.
Aulan mielestä poliittinen julkisuus on nyt muutostilassa. Poliitikkojen yksityiselämä, erot, vauvat ja rakkaussuhteet tuntuvat nousseen hyvin keskeisiksi teemoiksi. Myös valtamediat antavat tilaa poliitikkojen yksityiselämään liittyville jutuille.
"Kyllä yksityiselämä tietyllä tavalla kuuluu politiikkaan, sillä kansanedustaja on julkisuuden henkilö. Tosiasia on se, että jos et itse avaa medialle ovia elämääsi, joku muu sen varmasti tekee. Kyllä minäkin olen joutunut poliitikon uran takia esiintymään juorulehdissä", hän kuittaa.
Aulan mielestä kyse onkin politiikan henkilöitymisestä. Puolueet organisaatioina ovat heikkoja, arvot ja aatteet ovat jääneet taka-alalle, ja samaan aikaan keskiöön ovat nousseet yksittäiset persoonat.
"Tältä pohjalta ymmärtää, miksi yksityisyyselämä on kiinnostavaa ja tärkeää. Se on ihmisten tapa ottaa mittaa henkilöstä. Ihmiset valitsevat kansanedustajakseen omaa elämäntyyliään ja omia kokemuksiaan edustavan henkilön. Äänestyskopissa vaikuttavat myös tunteet."
Nykyisessä suuntauksessa Aula näkee vaaroja demokratian toteutumisen kannalta. Jos valtaväestön suurin mielenkiinto suuntautuu kansanedustajien oletettuihin seksiseikkailuihin ja avioeroihin, yhteiskunnan kannalta merkittävät päätökset saadaan tehdä kabineteissa julkisuuden valvovan silmän ulottumattomissa.
"Siksi poliittisesta julkisuudesta ei saa tulla silkkaa viihdettä", hän korostaa.