Syksyn puhutuin puolue on perussuomalaiset, mutta syksyn puhutuin poliitikko on kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen, 50.
Jos perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on Suomen politiikan maisterisjätkä, Räsänen on sen arkkienkeli.
Kristillisdemokraatit, lyhenteeltään KD, oli ennen Suomen kristillinen liitto SKL. Kristillisessä liitossa oli politiikkaa lähinnä siteeksi, hengellisyyttä senkin edestä. Tyyli muuttui hiukan Bjarne Kalliksen johtokauden myötä: puolue vaihtoi nimeä ja alkoi politikoida enemmän. Päivi Räsänen on kääntänyt puoluetta pari piirua vanhaan päin. Hänen johtamansa KD ei muistuta eurooppalaisia kristillisdemokraattisia puolueita sitäkään vähää, mitä se jonkin aikaa ehti tehdä.
Saksassa kristillisdemokraattisiin johtajiin ovat kuuluneet muun muassa liittokanslerit Konrad Adenauer, Helmut Kohl ja Angela Merkel. Italian poliittisesta historiasta muistetaan ainakin pääministerit Amintore Fanfani, Aldo Moro ja Giulio Andreotti. Heidät kaikki muistetaan lähinnä muista asioista kuin niin sanottuja perusarvoja koskevista kannanotoista. Esimerkiksi Kohl oli Euroopan unionin voimahahmo ja Saksojen yhdistymisen arkkitehti.
Kristillisdemokraattisia puolueita on monissa muissakin Euroopan maissa. Vaikka ne kaikki ovat pohjavirtaukseltaan konservatiivisia, ne ovat kuitenkin poliittisia liikkeitä eivätkä moraalin saarnaajia.
Suomessa tällaista eurooppalaista kristillisdemokraattista puolueperinnettä ei ole tai sitten se on ilmentynyt ja ilmentyy useissa puolueissa. Maalaisliiton vaalimainoksessa oli joskus Raamattu ja lakikirja kun taas vanha kokoomus muistetaan kodista, uskonnosta ja isänmaasta.
Kristillisdemokraateilla onkin Suomessa tilaa vain politiikan marginaalissa. Puolue ja sen edeltäjä muistetaan enemmänkin muista kuin politiikan suurteoista. Esimerkiksi näistä:
- yksi Urho Kekkosen valitsijamieheksi valittu äänesti lopulta kristillisten presidenttiehdokasta Raino Westerholmia vuoden 1978 presidentinvaaleissa
- kristillisten eduskuntaryhmästä loikannut Vesa Laukkanen piti 1994 eduskuntahistorian pisimmän puheen, kuusi ja puoli tuntia, EU-jäsenyyttä koskeneessa jarrutuskeskustelussa
- SKL:n puheenjohtaja Toimi Kankaanniemi on puolueen historian ainoa ministeri. Pääministeri Esko Aho heitti Kankaanniemen hallituksesta, koska tämä olisi halunnut äänestää EU-jäsenyyttä vastaan. Ketään ei otettu Kankaanniemen tilalle hallitukseen. Puolue on sen koommin ollut hallitusneuvotteluissa ulkokehällä.
Politiikan marginaalista erottautuu vain räväköillä puheilla. Räsänen on tehnyt tänä syksynä itsestään johtavan arvokeskustelijan ja moraalin vartijan.
Räsänen on ollut linjallaan ennenkin, mutta siihen ei ole kiinnitetty kylliksi huomiota. Hän on koko ajan ajanut abortin vaikeuttamista ja esimerkiksi 2008 puolusti aborttivideon näyttämistä rippikoulussa. Ilta-Sanomat kertoi äsken, että hän kirjoitti 2004 homoseksuaalisuudesta opetusvihkosen, jonka kustansivat Luther-säätiö ja amerikkalainen Luther Heritage Foundation, molemmat äärivanhoillisia järjestöjä.
Räsäs-tyyli on suora kopio Yhdysvalloista, missä politiikka ja uskonto sekoittuvat suloiseksi sekamelskaksi. Sitä pyörittää erittäin vaikutusvaltainen, hyvinkin fundamentalistinen uskonnollinen oikeisto. Räsäsen puheenaiheet ovat tuon liikkeen peruskauraa.
Amerikkalaistyyliin kuuluu esimerkiksi se, että vaikka naisen oikeudesta aborttiin on Yhdysvaltain korkeimman oikeuden linjapäätös, uskonnollinen oikeisto yrittää koko ajan horjuttaa sitä.
Räsäsen poliittinen syyslook voi ennakoida, että rapakon takainen keskustelukulttuuri olisi rantautumassa myös Suomeen. Siihen sisältyy riskinsä. Räsänen on esittänyt kesästä lähtien kantoja, joita hän on saanut selitellä jälkikäteen parhain päin.
TV2:n kuuluisa homoilta toi puolueelle kyllä yli tuhat uutta jäsentä, mutta kirkosta lähti noin 40?000 ihmistä. Ei ole win--win -tilanne.