Aavikkosodan veteraani Mohamed Salim Ijdoud Salek ohjailee maastoautoa keskellä Saharan tyhjiä hiekkatasankoja. Täällä Länsi-Saharan vapautusliike Polisario on jo yli kolmen vuosikymmenen ajan vastustanut Afrikan viimeisen siirtomaaisännän Marokon valtaa.
Länsi-Saharan piti itsenäistyä YK:n valvoman kansanäänestyksen kautta jo vuonna 1975, jolloin Espanja jätti siirtomaansa. Äänestystä ei koskaan tullut: Espanja sopi naapurimaiden Marokon ja Mauritanian kanssa että nämä saisivat jakaa alueen heti espanjalaisten poistuttua.
Kun Marokko miehitti Länsi-Saharan, Salekin perhe pakeni tuhansien muiden tavoin pääkaupungista Laayounesta. Evakkotie vei Atlantin rannalta ensin aavikolle, sitten Algerian puolelle.
"Ei se seitsenvuotiasta pelottanut. Aloin tuntea huolta vasta kun minusta tuli sissi vuonna 1983".
Polisarion riveissä useisiin suuriin aavikkotaisteluihin osallistunut ja upseeriksi ylennyt Salek muistelee, miten hänen yksikkönsä otti runsaasti vankeja, panssarivaunuja ja aseita.
"Marokkolaisia ei sotiminen innostanut, he olivat rintamalla pakosta. Me taistelimme itsenäisyyden puolesta".
Ongelmat sysätty sivuun
Polisarion menestys aavikkosodassa pakotti Marokon vuonna 1991 suostumaan YK:n rauhantarjoukseen, jonka ydin oli saharalaisille luvatun kansanäänestyksen järjestäminen. Myös Polisario suostui solmimaan aselevon YK:n vakuutettua, että kansanäänestyksen järjestäminen olisi vain kuukausien, korkeintaan vuoden kysymys.
Mitään ei ole tapahtunut. YK, Afrikan unioni ja Haagin kansainvälinen tuomioistuin ovat jo kauan tuominneet Marokon miehityksen laittomaksi, mutta tärkeämmät kriisit ovat sysänneet vajaan puolen miljoonan länsisaharalaisen, sahrawin, ongelmat sivuun vuosi toisensa jälkeen.
Marokko miehittää yhä kahta kolmasosaa Länsi-Saharasta. Se on jarruttanut kaikkia YK:n hankkeita, joissa vaihtoehdoksi tarjotaan itsenäistymistä ja asuttanut miehittämäänsä aluetta siirtolaisilla ja sotilailla.
Marokon alueet kattavat Länsi-Saharan rannikon rikkaine kalavesineen ja aavikon tuottoisat fosfaattikaivokset. Saharalaisille jäivät autiomaan hedelmättömimmät kolkat.
Polisarion sydänmailla ei näy edes kyliä, vain paimentolaisteltta siellä täällä hiekkakumpujen ja kivikkoisten kukkuloiden lomassa.
"Vapautettuja alueita" partioivat lähinnä Polisarion sotilaat aavikkotukikohdistaan. Valtaosa saharalaisista odottaa ratkaisua Algerian autiomaa-alueilla sijaitsevilla pakolaisleireillä. Ne Algeria luovutti Polisarion käyttöön heti Marokon miehitettyä Länsi-Saharan. Leireillä asuu noin 200 000 sahrawia, joista jo huomattavan suuri osa on syntynyt maanpaossa. Siellä toimii myös Saharan demokraattisen arabitasavallan pakolaishallitus.
Paine sodan aloittamiseksi uudelleen on nyt kasvanut uhkaavammaksi kuin vuosiin.
Sekä miehitettyyn Länsi-Saharaan jääneet että leireillä ja Polisarion alueilla elävät sahrawit ovat kyllästyneitä YK:n ja ulkomaailman saamattomuuteen.
"Sotilaana en pidä siitä, että tulitauko jatkuu kauan, mutta tottelen johtajiamme. He ovat yhä rauhanomaisen ratkaisun kannalla", sanoo luutnantti Yarba al Maaloum luolassa, joka toimii hänen vartiokomppaniansa keskuksena Polisarion sotilaallisesti tärkeimmällä alueella Tifaritin lähellä.
Tukikohdat ja niiden asekalusto on kätketty taiten. Peitetyt panssarivaunut sulautuvat maastoon, kukkuloiden luolista pystyy valvomaan laajoja alueita.
"Tunnemme maaston ja osaamme toimia siinä. On tärkeää, että voin siirtää kokemukseni sodankäynnistä nuoremmille. Taisteluthan voivat alkaa uudelleen", sanoo al Maaloum.
Sahrawit ovat aloittaneet miehitetyssä Länsi-Saharassa laajan, mutta rauhanomaisen kansannousun oikeuksiensa puolesta. Marokko on vastannut joukkopidätyksillä ja eristämisellä. Se torjuu kansainvälisten ihmisoikeustarkkailijoiden pääsyn alueelle estäen alkuvuonna muun muassa pohjoismaisten diplomaattien tiedonkeruumatkan.
Saharaan valtava muuri
Marokon eristyspolitiikan ydin on sen keskelle Saharaa rakentama hiekkamuuri.
Noin 2 700 kilometriä pitkä, miinakenttien ympäröimä ja 160 000 sotilaan vartioima korkea hiekkavalli muodostaa puolustusjärjestelmän, jonka rinnalla kalpenevat niin Kiinan kuin Berliinin muuritkin. Polisarion miehet näyttävät silti, miten hiekkavallin kupeeseen voi maastoa hyväksi käyttäen pujahtaa.
"Tuo on upseeri. Tuo meitä kiikaroiva tiedustelupalvelun mies. Nuo ovat tavallisia sotamiehiä", he osoittavat hiekkavallin harjalta tuimina tähystäviä marokkolaissotilaita, jotka huomaavat meidät vasta hivuttauduttuamme aivan lähituntumaan.
Tietosaarto ei kuitenkaan enää onnistu rajoja aitaamalla, muistuttaa hiekkamuurin läpi paennut Länsi-Saharan kirjailija- ja toimittajaliiton pääsihteeri Malainin Lakhal. "Matkapuhelin, internet ja satelliittikanavat ovat muuttaneet maailman. Marokon on yhä vaikeampi perustella ulkomaailmalle, miksi sillä olisi oikeus jatkaa Afrikan ainoana siirtomaavaltana", sanoo Lakhal.