YK:n päivänä 24. lokakuuta vietetään kansainvälistä poliopäivää. Tämän sairauden hävittäminen maailmasta etenee yhä määrätietoisemmin ponnistuksin. Lukuisten hallitusten lisäksi operaatiossa ovat mukana Maailman terveysjärjestö, Unicef, Yhdysvaltain terveysvirasto CDC, Bill ja Melinda Gatesin säätiö sekä kaikki maailman rotarit, vain tärkeimmät toimijat mainitakseni.
Syyskuussa järjestettiin läntisen ja keskisen Afrikan 18 maassa pariviikkoinen rokotuskampanja, jossa peräti 94 miljoonaa lasta sai poliorokotteen suun kautta. Moinen satsaus onnistuu vain viranomaisten, järjestöjen ja kansalaisten saumattomalla yhteistyöllä.
Joukkorokotukset ovat olleet polionhävittämistyön kovaa ydintä. Tämä toiminta on neljännesvuosisadassa pelastanut halvaantumiselta ainakin kahdeksan miljoonaa lasta ja vapauttanut polion vitsauksesta yli 130 sellaista maata, jotka aikaisemmin isännöivät kotoperäistä poliovirusta. Vielä 1980-luvun lopulla tuhat lasta ja nuorta sairastui päivässä; nykyisin heitä sairastuu vuodessa pari sataa. Tämäkin on tietysti liikaa.
Näköpiirissä on todellisena mahdollisuutena se, että poliovirus saadaan kokonaan hävitetyksi kuluvalla vuosikymmenellä. Viruksesta tunnetaan kolme erilaista tyyppiä. Numerosta kaksi ei ole missään tehty havaintoja vuoden 1999 jälkeen eikä kolmostakaan ole tavattu sitten vuoden 2012. Jäljellä on siis ilmeisesti vain tyypin yksi poliovirus.
Suun kautta annettavalla rokotteella on useita etuja joukkorokotusten kannalta. Sen anto ei vaadi terveydenhuollon ammattilaista, vaan tehtävästä selviää pikakoulutettu maallikkokin. Rokotteessa oleva heikentynyt virus päätyy ruoansulatuskanavaan ja aiheuttaa siten tehokkaasti immuniteetin juuri siellä, mistä taudinaiheuttaja normaalistikin elimistöön tulee.
Toisaalta suun kautta annettavasta rokotteesta on syytä hankkiutua eroon heti, kun se suinkin on mahdollista. Koska siinä on elävää, vaikkakin heikennettyä virusta, siihen liittyy pieni, mutta kuitenkin olemassa oleva riski halvausoireisesta taudista.
Tavoitteena onkin siirtyä mahdollisimman nopeasti pois erillisistä rokotuskampanjoista ja Suomessa käytössä olevan tapaisiin kansallisiin rokotusohjelmiin, joilla ihmiset rutiiniluontoisesti suojataan rokotuksin mahdollisimman kattavasti. Samassa yhteydessä siirrytään käyttämään pistoksina annettavaa poliorokotetta, joka ei sisällä elävää virusta.
Syyskuussa tämän muutoksen toteutti Nepal, köyhä Etu-Aasian maa, jossa viimeinen halvausoireinen poliotapaus oli todettu viisi vuotta aikaisemmin.
Neljännesvuosisadan kestäneen poliokampanjan aikana sen toteuttajat ovat oppineet paljon uutta sekä viruksen biologiasta että eri yhteiskuntien toiminnasta. Ei riitä, että osataan valmistaa tehokas ja turvallinen rokote: se on myös saatava jaelluksi tehokkaasti kaikille niille lapsille, jotka ovat alttiina tälle infektiolle.
Joukkorokotukset keskittyvät nykyään usein erityisiin lapsiryhmiin, jotka jäävät helposti terveydenhuoltojärjestelmän rutiinien ulkopuolelle. Intiassa, joka pääsi eroon poliosta vuoden 2011 alussa, joukkorokotuksia kohdistetaan toisaalta työmahdollisuuksien perässä liikkuvien perheiden, toisaalta slummien asukkaiden lapsiin.
Kehitysmaissa lapsilla ei välttämättä ole syntymätodistuksia, neuvolakorteista puhumattakaan, joten heidän ikänsä on pystyttävä arvioimaan muulla tavoin. Rokotetut lapset merkitään värjäämällä pikkusormi mustalla tussilla; täten rokotustiimistä riippumaton arviointiryhmä pystyy myöhemmin selvittämään, kuinka kattavaksi rokotus on kullakin alueella saatu. Jo käynnissä olevan rokotuskampanjan aikana voidaan rokottajatiimien liikkumista seurata GPS-paikannuksella ja ohjata niitä sellaisiin kohteisiin, joissa rokotuksen kattavuus näyttäisi jäävän vajaaksi.
Polion vastainen taistelu on monissa maissa yhdistänyt muuten kovin eripuraisia toimijoita. Useissa konflikteissa on pidetty tulitaukoja poliorokotuspäivien toteuttamiseksi. Näin oli Sri Lankan sisällissodassa, ja niin on tehty myös Afganistanissa.
Valitettavasti hyväkään asia ei innosta kaikkia. Pahin poliotilanne on Pakistanissa, joka ei, toisin kuin naapurimaa Intia, ole koskaan päässyt eroon kotoperäisestä viruksestaan. Rajaseutujen militantit islamistiryhmät ovat viime vuosina käyneet rokotustiimien kimppuun ja siten tehokkaasti estäneet rokotukset näillä alueilla. Islamin oppineet ovat kuitenkin todenneet lasten rokottamisen olevan vanhempien velvollisuus.
Rokotuskampanja ei seuraa tätä toimettomana. Rokotuksin suojataan vaarallisille alueille menevät ja niiltä tulevat perhekunnat. Useat maat myös vaativat todistuksen tuoreesta poliorokotuksesta niistä maista saapuvilta matkustajilta, joissa poliota edelleen esiintyy.
Saudi-Arabia ei ilman todistusta päästä Mekkaan matkaavaa maahan. Nämä toimet kohdistuvat myös aikuisiin, jotka voivat kuljettaa sairautta tietämättään.
Suomea 80-luvulla uhannut polion uusi leimahtaminen katkaistiin tehokkain koko väestön rokotuksin. Niin kauan kuin tätä sairautta on kotoperäisenä missään päin maailmaa, olemme kuitenkin kaikki sille alttiina. Meidän kaikkien intressissä on siis tukea polion hävittämistyötä. Helpoimmin se käy osallistumalla rotaryklubien poliopäivänä järjestämiin keräystapahtumiin.
Kirjoittaja on NordLab-liikelaitoksen johtava lääkäri.
Kolumni