Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) ehti lyhyessä ajassa tehdä ja sanoa kaikenlaista ennen kuin ministeritie nousi lopulta pystyyn perjantaina.
Hautala paitsi antoi väärää tietoa myös peitteli tapahtumien kulkua episodissa, jossa valtionyhtiö Arctia Shipping veti lopulta pois rikosilmoituksen.
On ennenkuulumatonta, että ministerin alainen uhkasi yhtiön toimitusjohtajaa potkuilla, jos rikosilmoitusta ei peruta.
Kysymys kuuluu, vetikö ylijohtaja Pekka Timonen ihan itse tästä narusta vai saiko hän ministeriltä poliittista ohjausta.
Viime keväänä paljastui, että Hautala oli jättänyt maksamatta eläkemaksut kotiremontista ja -siivouksesta. Hän oli siis teettänyt meppiaikanaan pimeätä työtä.
Harmaasta taloudesta saarnannut Hautala lähti oviepisodin jälkeen hallituksen harmaan talouden ministerityöryhmästä.
Lista ei lopu tähän. Ministeri lähetti äsken lämpimiä terveisiä Muurmanskissa pidätettyinä oleville Greenpeace-aktivisteille. He olivat periaatteessa samalla asialla kuin Helsingissä jäänmurtajiin iskeneet kollegansa.
Olipa Venäjällä mukana poliittista harkintaa tai ei, he ovat saaneet syytteet merirosvouksesta. Suomen kollegat olisi ministerin mielestä pitänyt kutsua kahville.
Kesällä ministeri sanoi, että tietovuotaja Edward Snowden teki suuren palveluksen kertoessaan Yhdysvaltain vakoilusta.
Lausunto sai presidentti Sauli Niinistönkin ärähtämään.
Ei voi välttyä vaikutelmalta, että Hautala unohti monessa asiassa olevansa ministeri ja toimi pikemminkin kuin pahainen aktivisti.
Roolien sekoittuminen on yllättävää, sillä Hautala on erittäin kokenut poliitikko: pitkäaikainen kansanedustaja, europarlamentaarikko, vihreiden puheenjohtaja ja kaksinkertainen presidenttiehdokas.
Vihreäkin meni vipuun.
Hautala ei ole suinkaan ainoa kompuroinut vihreä poliitikko.
Puolueen puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö rikkoi autoverolakia ajettuaan Suomessa ulkomaille rekisteröityä autoa, josta ei ollut maksettu veroja Suomeen.
Ministerismies selitteli olleensa tietämätön siitä, ettei niin olisi saanut tehdä. Ministerin jos kenen luulisi tässä maassa tietävän, mikä on sallittua ja mikä ei.
Hiljakkoin ministeri Niinistö ennusti toiveikkaasti, että Fennovoiman ydinvoimahanke menisi nurin.
Kaivellaanpa vihreiden sanomisia vieläkin pidemmälle.
Silloinen ympäristöministeri Satu Hassi (vihr.) sanoi päivä Yhdysvaltoihin 11. syyskuuta 2001 suuntautuneiden terrori-iskujen jälkeen, että Yhdysvallat on harjoittanut ylimielistä ydinase- ja ympäristöpolitiikkaa.
Taka-ajatus oli se, että Yhdysvallat sai mitä tilasi.
Vihreä liitto ajaa sinänsä hyviä asioita. Vihreät arvot ovat nousseet puolueen ansiosta politiikan keskiöön.
Puolueen uskottavuusarvo olisi kuitenkin monta megawattia parempi, jos sen johtohahmojen kaikki tekemiset olisivat linjassa puolueen ylevien tavoitteiden kanssa.
Vihreät esiintyvät mielellään oppimestareina, mutta esimerkit osoittavat, että heidän on vaikea elää niin kuin opettavat. Jos näin ei pysty tekemään, ei pitäisi paasata sormi pystyssä.
Puolue on aina tehnyt itsestään avoimuuden ja korkean moraalin esikuvan. Kaiken koetun perusteella sopii epäillä.
Sinänsä ei ole ihme, että Greenpeace on vihreille lutunen järjestö. Suomen Greenpeacessa työskentelee useita henkilöitä, jotka ovat olleet vastuullisissa tehtävissä vihreiden riveissä.
Suomen vihreät voisivat ottaa mallia Saksan entisestä ulkoministeristä Joschka Fischeristä. Tämä esimerkiksi asettui 1999 kannattamaan, vastoin vihreiden linjaa, Saksan osallistumista Kosovon oikeutettuun sotaan.
Valtiomieheksi kasvanut Fischer oli aikoinaan melkoinen radikaali, aivan kuten useat Suomenkin vihreät.
Ero on siinä, että Suomessa vihreät eivät ole muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kasvaneet.
Vihreät eivät ole vieläkään päässeet poliittisesta penikkataudista. He saivat nyt opetuksen, josta sietäisi oppia.