Venäjältä tulevan sähkökaapelin hylkäys ei yllättänyt, mutta asia tuskin on vielä ohi. Jos omavaraisuutta sähkössä halutaan korostaa, silloin on myös rakennettava omaa energiatuotantoa.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen kutsui tiistaina pikavauhtia koolle tiedotustilaisuuden, jossa hän kertoi ministeriön kielteisestä ratkaisusta United Power Oy:n hakemukseen rakentaa iso sähkökaapeliyhteys Suomenlahden poikki Venäjältä Suomeen.
Päätös ei ollut yllätys. Myönteinen kanta ministeriöltä olisi hätkähdyttänyt selvästi enemmän. Päätöksen julkistamisajankohta on silti huomionarvoinen. Kun kutsu tuli samana aamuna, etukäteisspekulointi jäi noin kahteen tuntiin. Jälkikäteinen pohdinta taas katkeaa ainakin joksikin aikaa edessä olevaan jouluun.
Koko asia on ollut vireillä jo vuodesta 2004 ja se on tuntunut pahasti polttavan Suomen päättäjien näppejä. Ajoitus takasi ainakin sen, että tässä yhteydessä keskustelulle ei liiemmin jää tilaa. Merikaapelikysymys tuskin tällä silti vielä poistuu päiväjärjestyksestä. Pelissä ovat sen verran vahvat tekijät, että kaikki katsottaneen viimeistä korttia myöten.
Ministeriö myöntää, että sähkökaapelin kautta tuleva tuonti lisäisi kilpailua ja laskisi sähkön hintaa sekä Suomessa että pohjoismaisilla markkinoilla. Puhtaasti vapaan kilpailun näkökulmasta kaapelin rakentaminen pitäisi sallia.
Asia on kuitenkin ratkaistu muilla kuin kilpailuperusteilla. Suomen kantaverkkoon kohdistuvat rasitukset ja kustannukset olisivat kantaverkkoyhtiö Fingridin arvion mukaan todella huomattavat. Energiamarkkinavirasto taas laskee isoja kustannuksia varajärjestelmille, jos tuontiyhteydet Venäjältä katkeavat verkosta.
Tällaisia laskelmia luvan hakija voi riitauttaa ja kyseenalaistaa, jos haluaa. Niissä sitä paitsi kyse on vain rahasta, joskin suurista summista. Loppujen lopuksi Pekkarisen päätöksen "kovaksi ytimeksi" jää Suomen sähköntuotannon omavaraisuus, jota ei haluta laskea lisäämällä tuntuvasti tuontia Venäjältä.
Ministeriön selkänojana on valtioneuvoston energia- ja ilmastostrategia, jossa korostetaan sähköhuollon riittävää omavaraisuutta, ja eduskunnan tuoreet kannat omavaraisuuden puolesta. Perusteluista käy myös selvästi ilmi, ettei jatkuvaan toimitusvarmuuteen Pietarin alueelta uskota ja että ministeriö ei ympäristösyistäkään pidä tavasta, jolla energiaa Venäjällä tuotetaan. Ne ovat painavia syitä.
Toisin sanoen ratkaisun perusteet ovat enemmän poliittisia kuin taloudellisia. Sähkön tuonnin oleellinen lisäys Venäjältä ei sovi virallisen Suomen suunnitelmiin. Puhtaasti sähkön hintaa katsovien yritysten ja kuluttajien näkökulmasta asia voisi olla toinen, ja sen vuoksi päätös onkin kaukana yksinkertaisesta.
Tehty linjaus edellyttää toimenpiteitä, jotka eivät ole yksin kauppa- ja teollisuusministeriön vastuulla. Jos omavaraisuutta halutaan korostaa, siitä on silloin myös pidettävä huolta. Nyt aiotaan hylätä yhden ydinvoimalan verran tuontisähköä.
Pekkarisen perustelussa on merkillinen takaportti: jos kotimaiset voimalaitosinvestoinnit eivät toteudu, voidaan lupia tuonnin lisäämiseksi jatkossa harkita. Päätös on siis käytännössä vetoomus kotimaisen energiatuotannon lisäämiseksi. Ilmaista ei ole sekään, mutta se ainakin pitäisi energian saantia omissa käsissä. Pahin vaihtoehto on, ettei kyetä päättämään sen paremmin oman tuotannon kuin tuonnin turvaamisesta.