Kukaan ei varmaankaan osannut ennakoida Kemijärven sellutehtaan lakkautuksen aiheuttaman vastarinnan kovuutta. Ei ainakaan Stora Enson johto eivätkä myöskään Matti Vanhasen hallituksen avainministerit.
Kemijärveläiset ovat täysin omaa maata ainakin sinnikkyydessä, peräänantamattomuudessa, oman asiansa esilläpidossa ja hurmiota lähentelevässä uskossaan siihen, että he voivat mennä vaikka läpi harmaan kiven. Massaliike tuskin pystyy kääntämään Stora Enson päätä, mutta se on onnistunut herättämään nukkuvan karhun suomalaisissa.
Suomalaisten sympatiat ovat kyselyjen mukaan kemijärveläisten puolella. Massaliikkeen taistelua seurataan nyt sillä mielellä, että vihdoinkin joku joku panee kunnolla kampoihin globaalille suuryritykselle ja painostaa rajusti maan hallitusta. Kemijärveläisiin on helppo samaistua.
Keneltä hyvänsä kun voi nykyisin mennä työpaikka yritys- ja toimialajärjestelyjen takia. Ennen saattoi luottaa siihen, että tekevälle riitti työtä, kunhan hoiti hommansa hyvin. Enää se ei päde. Kannattaviakin teollisuuslaitoksia lopetetaan siksi, että jossakin muualla vastaavaa toimintaa voi harjoittaa vielä tuottavammin. Juuri tuo on syynä Kemijärven tehtaan alasajoon, mutta sitä on vaikea hyväksyä, vaikka perustelut ymmärtäisikin.
Yritysjohdon globaali ajattelutapa ei kohtaa niitä, jotka jäävät työttömäksi kannattavasta työpaikasta. Kuilu on liian suuri. Kun työntekijöiden maailma romahtaa, heitä ei lohduta tippaakaan se, että joku muu jossakin - esimerkiksi Storan Enson Oulun ja Kemin tehtailla - voi pitää tilipussinsa tai että jotkut muut saavat työpaikan maassa, jossa ei aiemmin ole voinut edes uneksia siististä sisätyöstä ja jossa ei ole sosiaaliturvaa, kuten Suomessa.
Nokia on saanut maistaa samaa lääkettä suuressa Saksassa, jossa se lakkautti Bochumin tehtaansa. Ärsyyntyneet ihmiset lähtivät kaduille mieltään osoittamaan ja kannustamaan saksalaisia ostoboikottiin. Saksan liittohallituskin reagoi Angela Merkelin johdolla voimakkaasti Nokian päätökseen, mutta Saksa ei peri Nokialta takaisin sille annettuja yritystukia. Närkästys ei kanna aivan niin pitkälle.
Saksalaisten kärkkäys käydä Nokian kimppuun on kuitenkin pantu merkille myös Suomessa. Se rohkaisee ajattelemaan, ettei suomalaistenkaan pitäisi alistua kiltisti kohtaloonsa markkinavoimien edessä.
Oppositiopuolueet ovat yrittäneet hämmentää Stora Enson irtisanomisten aiheuttamaa soppaa poliittisesti ja ratsastaa kansan tyytymättömyydellä. Opposition välikysymys oli räikeä esimerkki siitä, miten hallituksen tielle osunutta vahinkoa yritettiin hyödyntää poliittisesti. Peli on raakaa ja kovaa.
Perjantaina myös SAK:n varapuheenjohtaja, vasemmistoliittolainen Matti Huutola ilmoitti pitävänsä Massaliikkeen toimintaa ja esimerkillisenä ja oikeutettuna. "Selväksi on käynyt myös se, että tarvitaan suoraa toimintaa paikallisesti, mitä Kemijärvi-liike on parhaimmillaan. Tarvitaan enemmän myös rajat ylittäviä ja erityisesti EU:n sisällä olevia suoraan toimintaan perustuvia liikkeitä ja boikotteja", Huutola sanoi.
Toistaiseksi tuollaiset poliittiset syleilyt ja kansan protestihenki eivät ole horjuttaneet puolueiden välisiä voimasuhteita. Päähallituspuolueet keskusta ja kokoomus ovat pitäneet kannatuksensa kyselyissä. Vasemmisto ei ole lähtenyt nousuun, vaikka sillä on ollut tuhannen taalan paikka ronkkia keskustan kotikentällä.
Ihmiset tajuavat, että olivatpa hallituksessa mitkä puolueet tahansa, Stora Enson päätöksiin olisi ollut vaikea vaikuttaa valtion vähemmistöomistuksen turvin.
Vaara ei silti ole ohi, eikä keskusta pohjoisen valtapuolueena voi huokaista helpotuksesta. Puoluesihteeri Jarmo Korhosen viikko sitten Kuusamossa pitämä kärkevä puhe oli selvä hermostumisen merkki. Korhonen yritti suunnata huomiota Kemijärvestä kokoomukseen ja hallituksen sisäiseen tilaan.
Ministeri Mauri Pekkarisen halu pitää esillä Vuotoksen ja Kollajan allashankkeita viittaa samaan. Keskustalla on kova tarve osoittaa, että se ponnistelee Lapin ja Pohjois-Suomen hyväksi.
Stora Enso, UPM, Nokia ja eräät muut yritykset ovat kylväneet populismin siemenet otolliseen maaperään irtisanomisillaan. Massaliikkeen höykkyytys voi vielä käydä keskustalle kalliiksi lokakuun kunnallisvaaleissa, jos löytyy joku taitava hämmentäjä, joka osaa lietsoa kansaa kapinamielialaan.
Perussuomalaisten Timo Soini, tunnettu populisti, ilmoitti jo perjantaina lehtihaastattelussa iskevänsä Kemijärven äänisuoneen, mutta hän ei ole Veikko Vennamon veroinen agitaattori. Jos olisi, valtasuhteet kunnissa horjuisivat jo.