Suomessa on meneillään kilpailu, kuka ampuu puheavaruuteen railakkaimmat yhteiskunnalliset kommentit ja karvaimmat talouslääkkeet.
Raju elämöinti kuuluu taantumaan. Talouspulassa järki tönkköytyy, puheet kärjistyvät.
Tällä viikolla kokoomusnuoret nostattivat kohun esittelemällä nipun uudistuksia.
Teksti on järeää tykitystä. Taakse jäävät perussuomalaisten ulkomaalaiskauhu, Hommafoorumin fobiat ja Jörn Donnerin maatalousviha.
Nuorten liiton mukaan esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää kohtaan pitäisi poistaa rikoslaista, koska pykälä vahingoittaa sananvapautta.
Ihonväriä, uskontoa, pukeutumista tai ruokakulttuuria saisi mielin määrin solvata, kunhan haukku ei kohdistu kehenkään yksilöityyn henkilöön.
Veikkaanpa, että kiihotuspykälän poisto avaisi viimeisetkin patoluukut meikäläisessä mielipiteenmuodostuksessa.
Suomessa sovellettaisiin aivan omanlaistaan sananvapauden määritelmää. Se alkaa v-kirjaimella ja on tunnettu alatyylinen verbi.
Perusmuodossa sitä on aiemmin tavattu huutaa metallipajoilla, kun raskas jakoavain on tipahtanut levyseppähitsaajan varpaille. Tiedätte puhetavan.
Muitakin parannuksia kuin kollektiivisen rasismin kokoomusnuoret paperissaan esittävät. Sivuun voisi kammeta useita kehityksen esteitä.
Vähemmistövaltuutetun viran joutaa lakkauttaa, sosiaaliturvan kutistaa ja työehtosopimukset polttaa sen valtamerialuksen pesässä, jolla laivataan kaikki pakolaiset maan rajojen ulkopuolelle.
Nuorten ohjelma on raivokas. Siinä on liikettä, joidenkin mielestä Lapuan liikettä. Iso uutinen ohjelmasta tuli. Kuten pitikin.
Nuorten liiton tuoreen puheenjohtajan Susanna Kosken lausuntoja ei kannata hätkähtää.
Kohu oli tarkoin suunniteltu, ja paperista kyllä tiesi ennakkoon emopuolueen muka hämmästynyt johtokin. Ei kokoomus mikään huutonetti ole.
Runsaan kaksi viikkoa tehtäviään hoitaneena Kosken on tultava terävässä kulmassa julkisuuteen esittäytymään. Muuten ei jää kasvo mieleen.
Vaasalainen Koski onnistui yli odotusten. Hän asetti kansakunnalle puheenaiheen. Ajoitus osui nappiin, sillä monessa mediatalossa on käsillä alkusyksyn tyhjät uutislistat.
Koski teki vain sen, mitä asema suuren puolueen nuorena voimana, itsevarmana rääväsuuna, edellyttää.
Puolueiden nuorisojärjestöjen kuuluu jo perinteisesti esiintyä kärkevästi ja haastavasti. Vähän öykkäröiden.
Puolueilla pitää olla käytössään poliittinen vauvan takapuoli, josta ei koskaan tiedä, mitä tuotosta sieltä lentää ulos. Sillä testataan ilmapiiriä.
Paras esitys on yleensä niin poskettoman radikaali, että se panee ottamaan seinästä tukea.
Nuoriso-osastolle puolueen enemmistön häpeästä punehtuneet korvat ovat onnistumisen merkki.
Radikaalikokoomuslaisten keskustelun avauksesta tuli mieleen Arto Mellerin runo nimeltään Nuoruus, siivekästä ja veristä.
Runossaan Melleri kertoo, miten nuori kuvittelee kokeneensa maailman kun on käynyt eteisessä ja katsonut avaimenreiästä.
”Maailma! Kyllä se tiedetään! Se on avaimenreiän muotoinen!”
Tuossa kehitysvaiheessa puolueiden nuorisokaarti usein on. Missäpä muussa voisikaan.
Nuorella on vanhastaan kiire muuttaa yksi asia: kaikki. Maailmassa on valuvikoja, jotka on helppo korjata.
Totuus valkenee jokaiselle ajallaan. Myös nuoren polven alapuolella on kengät.
”Kun kompastut omiin jalkoihisi, älä sano sitä Kohtaloksi, sido ensin kengännauhasi.”
Noin neuvoo runoilija Melleri.