Kun Göran Persson toimi kaupunginvaltuutettuna Katrineholmissa 1970-luvulla, hänet tunnettiin lempinimellä HSB. Lyhenne tulee ruotsinkielisistä sanoista Han Som Bestämmer eli Hän joka päättää. Sittemmin Perssonista tuli Ruotsin pääministeri, jonka jos kenen pitäisi päättää.
Perssonin kyky tehdä päätöksiä on saanut Kaakkois-Aasian hyökyaaltokatastrofin takia peräänsä suuren kysymysmerkin. Suomessa pelastustoimista käyty keskustelu on kuin myrsky vesilasissa verrattuna Ruotsissa vellovaan ja mahdollisesti jopa yhä kiihtyvään arvosteluun. Ei voi sulkea pois sitä, että hyökyaallon jälkeinen poliittinen tsunami vetäisi imuunsa nimen/nimiä aivan politiikan huipulta. Jos luuta heiluu, se heiluu joka tapauksessa myöhemmin, pahimman kriisin laannuttua.
Kateissa olevien ruotsalaisten määrä on laskenut reilusti alle tuhanteen ensimmäisten päivien useista tuhansista. On joka tapauksessa selvää, että tuhoalueen ulkopuolisista maista Ruotsi menetti luonnontuhossa eniten kansalaisiaan. Menehtyneitä on todennäköisesti enemmän kuin Estonian onnettomuudessa, jossa kuoli noin 550 ruotsalaista. Oli onni onnettomuudessa, ettei suomalaisia ollut tuhoalueella suhteessa läheskään niin paljon kuin ruotsalaisia.
Yhtä lailla näyttää siltä, että Ruotsi reagoi luonnonkatastrofiin jollei huonoiten ainakin yhtenä huonoimmista. Ruotsilta esimerkiksi meni neljä täyttä päivää ennen kuin se sai lähetetyksi ensimmäisen evakuointilentokoneen. Kun tutkii Ruotsin organisaatiokarttoja, kansankodissa ei ole herra paratkoon pulaa myöskään pelastusalan byrokratiasta. Sen sijaan luonnontuhon alkupäivinä puuttui henkilö, joka olisi painanut nappia ja aloittanut näin päättäväisen toiminnan.
Totuus on sittemmin kuultu kuningas Kaarle XVI Kustaan suusta. Ja totuushan voi sattua kipeästi. Monarkin sanoma oli, ettei kukaan uskalla nyky-Ruotsissa ottaa vastuuta. Kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Vaikka kuningas puhui yleisellä tasolla, hänen haastattelunsa Dagens Nyheterissä oli ruotsalaisen sosiaalidemokratian julma kritiikki. Valtionhoitajapuolue päättää kutakuinkin suvereenisti kansankodin asioista. Mitä pidemmälle 1996 alkanut Perssonin pääministerikausi on jatkunut, sitä enemmän valtaa on keskittynyt hänen käsiinsä.
Kuninkaan aktiivisuus on sittemmin jatkunut. Kun myrsky teki viime viikolla tuhojaan eteläisessä Ruotsissa, kuningas oli heti paikalla tutustumassa metsätuhoihin. Perssonia ei ole paikalla nähty. Kuningas osallistui maanantaina ensimmäistä kertaa 30 vuoteen perinteiseen Kansa ja puolustus -konferenssiin. Kuningas tapaa yleensä vain seurapiiritoimittajia, mutta nyt hän piti lehdistötilaisuuden politiikan toimittajille, tiettävästi ensimmäistä kertaa. Kaarle Kustaa kertoi, että hovi harkitsee jopa oman kriisiryhmänsä perustamista!
Pelastustoimintaa alkavat tutkia valtiopäivien perustuslakivaliokunta ja riitelyn jälkeen kokoon saatu kansalaiskomissio. Niiden toimeksiannot voivat mennä osin päällekkäin ja selvitysten tulokset pahimmassa tapauksessa ristiin. Komission raportti valmistuu vasta viimeistään joulukuussa, ja sen jäseninä on Perssonin luotettuja. Sen sijaan perustuslakivaliokunnassa kaikki valtiopäiväpuolueet ovat edustettuina. Myös valiokunnan työskentelyaikataulu on vielä auki.
Persson on tähän asti arvostellut kaikkia muita paitsi itseään ja kuningasta. Moitteet monarkille sai antaa demarien puoluesihteeri. Pääministerin sormi on osoittanut ulkoministeriön virkamiehiin ja viimeksi Thaimaahan, jolta hän peräsi selvitystä, miksei saatua tsunamivaroitusta kerrottu eteenpäin. Kansalaisten, muiden puolueiden ja tiedotusvälineiden arvosteluryöppy suuntautui ensimmäiseksi ulkoministeri Laila Freivaldsiin, mutta rumputuli on kääntynyt yhä enemmän itse pääministeriin.
Freivaldsin ja Perssonin jatkourat riippuvat siitä, mitä selvityksistä, jos ja kun niissä pöyhitään tekemiset ja tekemättä jättämiset pohjamutia myöten, loppujen lopuksi paljastuu. Kesken nykyisen kriisin päitä ei pudonne. Pelastukseksi voi koitua aika; jos tunteet pikkuhiljaa jäähtyvät, poliittinen paine hellittää.
Neljä porvarillista oppositiopuoluetta - maltillinen kokoomus, kansanpuolue, keskustapuolue ja kristillisdemokraatit - näyttävät olevan valmiita pitämään huolta,että grillaus jatkuu ja lämpötila nousee. Yhtä köyttä vetävät puoluejohtajat syyttivät jo Perssonia siitä, että tämä teki heti valtakautensa aluksi lopun kriisiharjoituksista, joita pidettiin säännöllisesti edellisten pääministerien Carl Bildtin ja Ingvar Carlssonin aikana. "Göran Persson näyttää jo tehneen johtopäätöksensä; ylistystä itselle ja moitteita alaisille", nelikko kirjoitti myrkyllisesti Dagens Nyheterin debattiartikkelissa sunnuntaina.
Päättyipä likapyykkäys miten tahansa, Perssonin ura mitataan viimeistään ja lopullisesti seuraavissa valtiopäivävaaleissa, jotka on määrä pitää ensi vuoden syyskuussa. Hän valmistautui väistymään aiemmin vapaaehtoisesti, mutta ulkoministeri Anna Lindhin murha teki aikeet tyhjiksi. Tsunamin poliittiset jälkiaallot huuhtovat Ruotsia niin rajusti, että Persson voi joutua lähtemään vasten tahtoaan.