Hallituksen suurin tavoite, sote-uudistus, on politisoitunut maakuntamallin ja valinnanvapauden yhdistämisen vuoksi.
Yltyvä kritiikki ei poista tosiasiaa: sosiaali- ja terveyspuoli kaipaa ripeää uudistamista.
Hallituskauden tärkein tavoite, sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus, joutuu happotestiin kuluvan kevään aikana. Eduskunta aloitti laajan lakipaketin viimeisen osan käsittelyn torstaina.
Hallitukselle eduskuntakäsittely on ratkaiseva. Juha Sipilä (kesk.) on sitonut hallituksensa jatkon soten etenemiseen. Jos sote kaatuu, myös hallitus kaatuu. Edessä olisivat uudet eduskuntavaalit, ellei vaihtoehtoista hallituspohjaa löydy.
Keskustelu valinnanvapaudesta nostaa eduskunnassa taatusti uudelleen esille myös maakuntamallin ja koko soten järkevyyden.
Kolme vuotta valmistellusta sotesta on periaatteessa avoinna enää valinnanvapaus. Hankkeen muut palikat, muun muassa maakuntajako, rahoituslaki ja verolainsäädäntö on viety läpi valiokunnissa ja eduskunnassa viime vuonna.
Vaikka maaliviiva häämöttää, raju poliittinen myrsky on puhjennut. Varsinkin hallituspuolue kokoomuksen riveistä on paukkunut sote-kritiikkiä ja halua kaataa koko hanke. Ruuvia ovat vuorollaan käyneet vääntämässä maakuntamallia pitkään kritisoinut Helsingin pormestari Jan Vapaavuori ja kansanedustaja Elina Lepomäki, joka aikoo äänestää sotea vastaan.
Muutaman kokoomusedustajan vastustus on jälkijättöistä, mutta hallituksen sisällä se tuntuu. Li-peämisen varaa ei ole, kun eduskunta äänestää paketista ensi kesäkuussa. Enemmistö on käytännössä viiden edustajan varassa.
Kokoomuksessa pelätään, että valinnanvapaus kaatuu viimeistään EU-komissiossa, mikäli sote viedään sen arvioitavaksi. Näin kokoomuksen päätavoite kariutuisi. Jäljelle jäisivät keskustan lempilapset kuten maakunnallisen vallan betonointi.
Kriitikoidenmukaan 18 maakunnan ylimääräinen hallintoporras on kallis. Muuttotappioalueilla maakuntamalli voi olla vanhentunut jo aloittaessaan. Keskusta näkee, että maakunta poistaa nykyisen himmelin, jossa palveluita järjestää laskentatavoista riippuen jopa sadat eri tahot.
Sotessa neuvonantajana aluksi toiminut emeritusprofessori Martti Kekomäki on huomauttanut (HS 8.3.), että uudistuksessa on mennyt metsään juuri maakuntahallinnon ja valinnanvapauden kietominen yhteen. Kahden eri asian yhdistäminen estää hallitusta näkemästä tärkeintä eli asiakasta.
Joidenkin vaikutusarvioiden mukaan uudistuksen rahoitustapa siirtäisi nykyiset terveyskeskusjonot erikoissairaanhoitoon, jolloin säästöjen sijasta tulisi lisämenoja.
Suuresta linjasta tuskin yksikään eduskuntapuolue, olipa kyse hallitus- tai oppositiopuolueesta, on eri mieltä: sosiaali- ja terveystoimi tarvitsee perusteellisen kustannus- ja palveluremontin sekä turhan sääntelyn vähentämisen.
Aika uudistukselle on ollut kypsä jo pitempään. Ennen Sipilän johtamaa hallituskoalitiota jo kaksi aiempaa hallitusta ovat yrittäneet palvelu-uudistusta siinä onnistumatta. Kansalaisten kannalta tärkeä hanke on aina politisoitunut kohtalokkaalla tavalla. Niin näyttää käyvän tälläkin kertaa.