Jos äänilevyjen nimiin on uskominen, niin porvari nukkui 1970-luvun Suomessa huonosti. Syypää siihen oli sangen näkyvä ja kuuluva poliittinen laululiike. Nyt laululiikettä muistellaan valkokankaalla, kun Jouko Aaltosen elokuva Kenen joukoissa seisot saa ensi-iltansa perjantaina.
Poliittisen laululiikkeen avainhahmoihin lukeutui kirjailija-laulaja-lauluntekijä Aulikki Oksanen. Hänelle laululiike ei merkitse pelkkää 1970-lukua.
- En halua erottaa toisistaan 60- ja 70-lukuja. Tulin Helsinkiin Ylioppilasteatterin piiriin 60-luvun puolivälissä ja löysin heti muitakin dynaamisia häiriköitä. Meillä oli ideana kertoa laulun keinoin yhteiskunnan epäkohdista. Ja samalla ravistella sotaa edeltäneeltä ajalta periytyneiden agraariarvojen luomaa ahdasta ilmapiiriä, Aulikki Oksanen luonnehtii.
- Ja kyllähän siinä keitto välillä kuumeni niin, että kattilasta lensi kansi, Oksanen naureskelee.
"Nyt olen
julkikapinassa"
Aulikki Oksasen teksteihin lukeutuu muun muassa elokuvan mahtipontinen "nimibiisi" Kenen joukoissa seisot.
- Kappale oli tavallaan kulminaatiopiste. Siinä tehtiin pesäero hippiaatteeseen. Hilpeä radikalismi alkoi muuttua konkreettisemmaksi toiminnaksi.
- Ja sitten tuli metallin lakko. Nouseva nuorisoliike lähti avoimesti tukemaan lakkolaisia. Minulle nousu esiintymislavalle eräässä lakkoon liittyneessä tilaisuudessa oli konkreettinen hetki. Tajusin, että "nyt olen julkikapinassa", Oksanen muistelee.
Ulkomailta nuorisoliikettä radikalisoivat Vietnamin sota ja Chilen juntan vallankaappaus.
- Vietnamin sota vaikutti voimakkaasti maailmankatsomukseen. Laulu oli yksi keino vastustaa sitä, ja silloin huomasi, mikä voima laululla voi ollakaan. Chilen laululiikkeen tunnetuimpiin hahmoihin kuulunut Victor Jara surmattiin. Hän oli fasisteille vaarallinen mies. Meillä Suomessa oli sentään vahvempi demokratia. Vaikka eihän siitä ollut kulunut pitkää aikaa, kun esimerkiksi Elvi Sinervo istui vankilassa mielipiteidensä takia, Oksanen vertailee.
- Chilen fasistijuntan kaappausta ei kukaan älypäinen ihminen voinut hyväksyä. Ihmiset nousivat vastarintaan ja silloin tajusi, että laululiikkeen kautta pystyy myös laajentamaan sananvapautta. Tuhannet ihmiset saivat foorumin sanoa sanottavansa.
"Nielimme sen
kaikkine virheineenkin"
Vaikka poliittinen laululiike löysi runsaasti epäkohtia niin meiltä kuin muualtakin, Neuvostoliitossa ja sen valtapiirissä se ei niitä nähnyt. Jos Neuvostoliitosta laulettiin, se oli lähinnä keskittymistä siihen, että Lenin-setä asuu siellä.
- Rauhanaate oli liikkeessä tärkeä. Ja kun silloin vallitsi maailmassa kahden jättileirin vastakkainasettelu, me valitsimme niistä toisen ja nielimme sen kaikkine virheineenkin, Oksanen sanoo.
- Mutta kyllä me ehdottomasti olimme rauhanasialla vilpittömin mielin. Rauhanaate ja väkivallan vastustaminen oli aitoa meidän liikkeessämme. Ja aitojahan laulut olivat muutenkin. Me emme koskaan kosiskelleet niin sanottua suurta yleisöä.
Aulikki Oksanen on tyytyväinen siitä, että poliittinen laululiike näyttää harpanneen poliittisesta historiasta kulttuurihistoriaan.
- Tuntuu virkistävältä, että uudet sukupolvet eivät enää tunne tarvetta leimata meitä. He ovat aidosti uteliaita. Ja kyllähän meidän liikkeemme olisi useammankin analyysin arvoinen. Tässä vaiheessa uskallan jo ennustaa, että osa näistä lauluista elää kauemmin kuin laulujen tekijät, Aulikki Oksanen huomauttaa.
Kenen joukoissa seisot saa ensi-iltansa 17. maaliskuuta.
