seppo.ylonen@kaleva.fi
Puolan hallituksessa valitetaan, ettei lännessä ymmärretä nyky-Puolan ongelmia. Se on totta.
Otetaan esimerkiksi viimeisin puolalainen kärhämä, joka koskee niin sanottua lustraatio- eli urkkijalakia. Puolan oikeistohallitus sääti lain, jolla iso joukko keskeisessä asemassa olevia puolalaisia olisi joutunut tekemään selonteon suhteestaan kaatuneeseen kommunistihallintoon ja erityisesti sen salaiseen poliisiin. Lain piiriin kuuluvien poliitikkojen, virkamiesten, juristien, tiedemiesten, toimittajien ja taiteilijoiden määräksi arvioitiin 700 000.
Lakihankkeella oli varsin ymmärrettävät lähtökohdat. Kaczynskin kaksoset - presidentti Lech ja pääministeri Jaroslaw - halusivat saada valoa Puolan lähihistorian synkkiin sivuihin. Tarkoitus on saada esille kommunistista salaista poliisia avustaneet henkilöt. Tällainen tilinteko on nimittäin Puolassa tekemättä. Salaisen poliisin arkistotkin ovat yhä avaamatta.
Vallan vaihduttua kommunistiajan valtaapitävät ja urkkijat tipahtivat kuin kissa naarmuitta jaloilleen. Valtion omaisuutta kasautui heidän käsiinsä. Useimpien systeemiä vaihtaneiden Itä-Euroopan maiden tavoin Puolassa on tapahtunut massiivinen varallisuuden uusjako, jonka kaikki käänteet eivät ole tapahtuneet kansan oikeustajun mukaisesti.
Monet loivat uuden uran politiikassa, varsinkin kommunistipuolueesta sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi kuoriutuneessa Demokraattisessa vasemmistoliitossa, joka oli keskeinen hallituspuolue 1990-luvulla ja tämän vuosikymmenen alussa. Kymmenen vuotta presidenttinä istunut Aleksander Kwasniewski oli ollut kommunistipuolueen pikkupomo 1980-luvulla.
Kaczynskin veljesten toiminnan pontimena on kaksi asiaa, jotka he ovat saaneet evästykseksi kotoa: katoliset arvot sekä viha natseja ja kommunisteja kohtaan. Vaalivoittajaksi he nousivat luvatessaan tehdä lopun ex-kommunistien ja heidän liehakoijiensa korruptiosta.
Hyvät aikomukset muuttuivat kuitenkin pian ajojahdiksi, jonka kohteeksi kelpasi kaikki mikä vähänkään viittasi menneeseen. Puolan perutuslakituomioistuin päätti jokin aika sitten, ettei lustraatiolakia saa panna täytäntöön, koska se muistuttaa poliittista kostoa. Tällainen meno ei vastaa oikeusvaltion periaatteita.
Kommunistikaudella lakimieheksi opiskelleen pääministeri Jaroslaw Kaczynskin kommentti päätökseen oli paljonpuhuva: "Jos lustraatiolaki ei ole perustuslain mukainen, muutamme sitten perustuslakia". Puhdistuksia on luvassa, tavalla tai toisella.
Selonteosta julkisesti kieltäytynyt entinen Solidaarisuus-aktiivi, 1990-luvun ulkoministeri Bronislaw Geremek sanoo, että Kaczynskin veljekset ovat luoneet Puolaan ilmapiirin, jossa kaikki epäilevät toisiaan. Hallitus toimii kuin se ajaisi autoa ja katsoisi koko ajan vain takapeiliin.
Geremekin mielestä pahimmat vääryydet saataisiin korjattua avaamalla salaisen poliisin arkistot samaan tapaan kuin Saksassa on tehty Stasi-arkistojen kanssa. Avaamista seuraisi kaaos joksikin aikaa, mutta kertarysäys olisi hänen mielestään parempi kuin nykyisenkaltainen arvuuttelu ja tietojen vähittäinen vuotaminen.
Nyt kaksi Puolaa on toisiaan vastassa jyrkän kuilun reunoilla. Ne ymmärtävät toisiaan yhtä huonosti kuin länsi ymmärtää tämän päivän Puolaa.