Presidentti Tarja Halonen on heittäytynyt Ruotsin kansanäänestyskampanjaan ennennäkemättömällä tavalla.
Suomi on tavannut harjoittaa omaa politiikkaa antamatta neuvoja muille, eivätkä niitä ole naapurit juuri kaivanneetkaan. Esimerkiksi Baltian maiden itsenäistymishalu näytti herättävän aikoinaan Suomen ulkopolitiikan johdossa lähinnä kauhistusta. Suomenlahden etelärannalla osattiin onneksi itse nähdä, mitä kello oli lyönyt.
Ajat ovat muuttuneet. Ruotsin Emu-kansanäänestyksen alla Suomesta on tullut eräänlainen kyllä-puolen valttikortti. Ei riitä, että Ruotsin pääministeri Göran Persson vetoaa tavan takaa Suomen esimerkkiin. Vetoapua annetaan kursailematta.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on ruotsalaishaastatteluissa ottanut suorasanaisesti kantaa euroon siirtymisen puolesta ja kehottanut katsomaan tosiasioita silmiin. Vaikka presidentti sanoo kunnioittavansa ruotsalaisten äänestäjien päätöstä, tämä ei ole mitään kielen keskellä suuta pitämistä. Tämä on lähellä puuttumista naapurin asioihin, tosin sen johdon suostumuksella ja toiveesta.
Ennen äänestystulosta on vaikea sanoa, miten viesti vaikuttaa. Halonen on demari ja nainen; hän siis vetoaa Ruotsin ratkaisussa tärkeään kohderyhmään. Naisethan suhtautuvat siellä euroon erityisen kielteisesti. Lisäksi hän on Ruotsissa varsin tunnettu ja hyvässä maineessa oleva hahmo. Silti viesti voi vaikuttaa myös toisin kuin toivotaan.
Tuoreimmissa mielipidekyselyissä on merkkejä siitä, että kyllä-puoli alkaisi kiriä euron vastustajien etumatkaa edes vähän kiinni, ja viimeinen kuukausi on varmasti jännittävä. Olisi ollut hyvä harkita, kuinka paljon virallisen Suomen kannattaa heittäytyä mukaan Ruotsin kansanäänestyskampanjaan. Nyt se taitaa olla liian myöhäistä.
Ei liene epäilystä, ettei Ruotsin Emu-jäsenyys olisi Suomen poliittisten ja taloudellisten etujen mukaista. Ei ole lainkaan yhdentekevää, millä kurssilla kruunu kiinnitettäisiin euroon. Halosen voi helposti katsoa edistävän myös Suomen asiaa. Poliittinen hygienia on silti asia erikseen, ehkäpä myös johdonmukaisuus.
Kun Baltian maat hakeutuivat kohti Natoa, Halonen tyytyi lähinnä sanomaan kieli keskellä suuta, että kyseessä on niiden oma päätös. Läpi kuitenkin paistoi varauksellinen asenne, joka muuttui vasta kun Baltian Nato-jäsenyydestä oli tullut kaikkien, myös Venäjän, hyväksymä tosiasia. Varovaista kantaa saattoi perustella toki sillä, ettei Suomi kuulu Natoon.
EU-asioissa Suomen johdon suhtautuminen on aivan toinen. Presidentti on lähdössä vierailuille myös Viroon ja Latviaan, sopivasti maiden EU-kansanäänestysten alla. Selvä tavoite on vaikuttaa näidenkin naapurimaiden ratkaisuihin.
Suomalaiselle ulkopolitiikalle tämä kaikki on uusi avaus, ja ylipäätään naapurimaiden yhteyttä rummutetaan nyt enemmän kuin aikoihin. Näyttää siltä, että Suomen ja Ruotsin suhteita rakennetaan nyt pitkälti kyllä-kortin varaan, molempien maiden johdon tietoisella riskillä. On hyvin mielenkiintoista nähdä, millä tavoin Ruotsiin matkustava pääministeri Matti Vanhanen heittäytyy tähän asetelmaan mukaan. Hänhän aikoo esiintyä Perssonin kanssa ruotsalaisen ammattiliiton konferenssissa, Perssonin kutsusta.
On selvää, millaista tulosta Suomessa toivotaan Ruotsin kansanäänestyksestä. Mutta ei-äänten voitto on hyvin mahdollinen, jopa todennäköinen, ja naapureita ollaan senkin jälkeen. Jos ei-puoli voittaa, Persson on tukalassa jamassa. Seuraajankin kanssa olisi pärjättävä. Ruotsi tekee oman päätöksensä, ja sen kanssa on elettävä.