Monissa Euroopan maissa, Pohjoismaissa ainakin Tanskassa ja Norjassa, rynnistänyt äärioikeistolaisuus ei juurikaan kiehdo suomalaisia. Jokin meidät on rokottanut henkisesti sellaista ilmiötä vastaan, mutta mikä?
Äärioikeistolaisiksi luokiteltujen puolueiden menestys on ollut vaihtelevaa sielläkin, missä liikkeillä on vaikutusvaltaa. Esimerkiksi Ranskassa Jean-Marie Le Penin johtama kansallinen rintama tippui äskeisissä vaaleissa tyystin parlamentista. Oikeutettua on sanoa, että maan enemmistövaalitapa ruhjoo kaikkia pienehköjä puolueita. Mutta vaisuksi kansallisen rintaman vauhti jäi presidentinvaalien aikaiseen hurmokseen verrattuna.
Hallitusvaltaan saakka äärioikeisto on kurottamassa Hollannissa. Siellä menestystä siivitti aivan selvästi liikkeelle nimensä antaneen Pim Fortuynin murha juuri ennen toukokuun parlamenttivaaleja.
Käypä Hollannin hallitusneuvotteluissa kuinka tahansa, maan äärioikeistolaisista ministereistä ei aiheutuisi EU:ssa samanlaista boikottia, jollainen koettiin Itävallan vapauspuolueen päästyä mukaan hallitukseen.
Jotakin unionissa on opittu. Eivät ainakaan hollantilaiset tällä kerralla oikein voisi olla ensimmäisinä vaatimassa vastatoimia.
Tanskassa sikäläinen kansanpuolue pystyi merkittävästi vaikuttamaan hallitusohjelmaan, vaikka sen edustajia ei aiota päästää ministereiksi. Juutit ovat koventaneet ulkomaalaispolitiikkaansa näkyvästi. Näin kansanpuolue sai Tanskassa näyttävämmän tuloksen hallituksen ulkopuolella kuin Itävallan vapauspuolue hallituksessa. Tosin viimemainittu on vienyt hivuttamalla monia näkemyksiään eteenpäin.
Norjassa edistyspuoluetta ei otettu hallitukseen, mutta vaa´ankieliasemassaan se pystyy vaikuttamaan moniin asioihin.
JuuriFortuynin murhan yhteydessä kävi karmealla tavalla ilmi, millä suunnalla äärioikeistolaisiksi kutsuttujen liikkeiden vastakohta sijaitsee. Surmaaja oli äärivihreä, tosin samalla tasapainoton henkilö. Useimpien äärioikeistolaisten liikkeiden kannattajat suhtautuvat kansainvälisten tutkimusten mukaan ympäristönsuojeluun kielteisemmin kuin kansalaiset keskimäärin.
Suomessa sillä tyylillä ei pitkälle pötkitä. Täällä kansalaiset arvostavat ympäristönsuojelua, joskus jopa enemmän kuin viranomaiset.
Erityisen selvästi äärioikeisto vaali auktoriteettejä, kansan yläpuolelle nostettuja keulakuvia. Sekään ei sovi suomalaisten pirtaan. Täällä politiikan auktoriteettejä halutaan arvostella aina, kun siihen suinkin nähdään aihetta. Monesti nähdään.
Muutamia poliittisia johtajia meilläkin arvostetaan. Mutta yhdellekään heistä ei koskaan anneta avointa valtakirjaa olla puolestamme oikeassa missä tahansa asiassa. Ei saa antaakaan. Demokratiaa on se, että kansa voi olla päättäjien kanssa eri mieltä ja ottaa kerran antamansa vallan poiskin.
Jos jossakin, niin suhtautumisessa ulkomaiseen työvoimaan huomattava osa suomalaista saattaa olla samaa mieltä äärioikeistolaisten liikkeiden kanssa. Monet kannattanevat ajatusta, että työpaikat on ensi sijassa annettava oman maan kansalaisille.
Aika muovaa niitäkin näkemyksiä toisiksi, ehkä piankin. Jos suomalaiset huomaavat, että palveluihin - myöskään vanhusten ja sairaiden hoitamiseen - ei riitä väkeä muuten kuin ulkomailta tuoden, ajatukset alkavat kulkea uusia ratoja.
Eduskuntavaalit lähestyvät jälleen, mutta äärioikeistosta ei ole Suomessa tälläkään kertaa hajuakaan. Kukapa meistä sitä kaipaisikaan.