Ajatusleikkinä riippumattomien viisaiden arvio Suomen EU-linjasta on kiehtova, mutta päättäjät tekevät lopulta aina ratkaisut poliittisin perustein. Niistä he vastaavat myös vaaleissa äänestäjille toisin kuin politiikan ulkopuoliset henkilöt.
Suomen politiikka sai paljon uusia ulottuvuuksia kymmenisen vuotta sitten, kun Suomesta tuli Euroopan unionin jäsen. Jäsenyysneuvotteluista alkaen vastuullisia poliitikkoja on avustanut liuta virkamiehiä ja eri alojen asiantuntijoita. Heidän poliittinen kirjonsa on ollut laaja, ja mukaan on mahtunut myös sitoutumattomia. Heidän koulutustaustansakin on vaihdellut suuresti. Päättäjät ovat pyrkineet yleensä hyödyntämään eri alojen parasta asiantuntemusta. Suomen kiistatta syvällisimpiin EU-asiantuntijoihin kuuluva professori Esko Antola katsoo kuitenkin, että riippumattomien asiantuntijoiden kuuleminen ei ole ollut riittävää.
Professori Antola teki Kalevan haastattelussa maanantaina hallitukselle kiintoisan ehdotuksen, että se asettaisi riippumattoman "viisaiden henkilöiden" ryhmän pohtimaan Suomen EU-linjaa uudessa työympäristössä. Ryhmä arvioisi jäsenyyden saavutukset ja ongelmat. Tekemänsä analyysin pohjalta se voisi esittää hallitukselle, mikä olisi tulevaisuudessa Suomen linja EU:ssa.
Antolan ehdotuksessa on aivan ilmeisesti sisään rakennettuna arvio, ettei noudatettu politiikka ole ollut kaikilta osin Turun yliopiston Jean Monnet -oppituolin haltijan mielen mukaista. Monipuolista kritiikkiä hän esittääkin.
Työryhmien avulla on avattu monta pahaa solmua ja päästy liikkeelle uusilla yhteiskuntapolitiikan poluilla. Professori Antolan ehdotuksen tausta on sikäli ymmärrettävä. On kuitenkin vaikea nähdä, miten joku erillinen työryhmä voisi arvioida Antolan tarkoittamalla tavalla hedelmällisesti hallituksen EU-politiikkaa, olisipa se koottu kuinka viisaista tahansa. Jos se laatisi kriittisen arvion Suomen EU-politiikasta, se saisi hallituksen avainministerien korvat punottamaan. He tuskin "ostaisivat" sellaista arviota.
Hallituksen politiikkaa hyssyttelevällä analyysilla ei taas olisi juuri käytännön merkitystä. Jokainen hallitus kun siunaa itse oman politiikkansa. Ei siihen ulkopuolisia asiantuntijoita tarvita avuksi.
Suomen EU-politiikkaa johtaa yksi tärkeä työryhmä eli maan hallitus ja viime kädessä pääministeri Matti Vanhanen. Ulkoministeri Erkki Tuomiojalla on nyt, kun Paavo Lipponen ei ole hallituksessa, paljon sananvaltaa EU-linjauksissa. Keskustalaisen pääministerin ja sosiaalidemokraattisen ulkoministerin ajatus kulkee Eurooppa-politiikassa monilta osin samaa rataa.
Kokoomuksen euroehdokkaakseen kosiskelema Antola näkisi mielellään Suomen etenevän nykyistä useammin etujoukoissa EU:n päätöksenteossa. Juuri siitä kenkä puristaa. Antola yrittää muuttaa hallituksen EU-politiikkaa, mutta on vaikea nähdä, miksi hallitus suostuisi sellaiseen edes asiantuntijaryhmän suosituksesta. Se kun pitää omaa politiikkaansa oikeana ja oikeutettuna.
Hallituksen on silti syytä kuunnella tarkoin Antolan kaltaisten unionia ja sen päätöksentekoa syvällisesti tuntevien henkilöiden sanomisia. Demokratia toimii hyvin silloin, kun aitoa vuoropuhelua käydään.
Hallituksen on syytä huolestua juuri nyt esimerkiksi Antolan arviosta, että Suomen on vaikea saada pohjoiset ja itäiset alueet korkeimman aluetukiluokituksen piiriin tulevalla rahoituskaudella. Jos havainto pitää paikkansa, hallituksen on herättävä toimimaan kiireen kaupalla.