markku.heikkila@kaleva.fi
Eduskunnassa käytiin keskiviikkona täysistuntokeskustelu aiheesta Suomi ja arktiset alueet. Ulkoasiainvaliokunta laati marraskuun alussa mietinnön samasta asiasta. Ulkoministeriössä sekä Alexander Stubb että Paavo Väyrynen ovat viime aikoina olleet myös liikkeellä, ja kaikesta päätellen tällä erää samaan suuntaan: Suomen on vahvistettava arktista politiikkaansa.
Tämä kaikki on uutta. Erilaisia yksittäisiä puheita on kuultu ennenkin. Nyt sen sijaan mennään laajalla rintamalla, hallituksessa, eduskunnassa, tutkimuslaitoksissa. Tältä yhdistelmältä on lupa odottaa tuloksiakin. Tekeillä on, kuten ulkoasiainvaliokunta määritteli, Suomen profiloituminen arktisena ja pohjoisena valtiona.
Stubb on luvannut arktisen strategian, Väyrynen ja valiokunta ovat kaivanneet hallitukselta eduskunnalle selontekoa. Väyrynen on myös ehdottanut uutta arktisten asioiden neuvottelukuntaa.
Ulkoasiainvaliokunta kuuli mietintöä laatiessaan Oulun ja Lapin yliopistojen edustajia, samoin Lapin liiton ja saamelaiskäräjien. Pohjoissuomalaisia toimijoita on ollut mukana, kun uusia pohjoisen politiikan linjauksia on ryhdytty vetämään. Tarvitaan hereillä oloa myös jatkossa, sillä nyt tehtävillä linjauksilla on merkitystä sekä kansallisesti että Pohjois-Suomen kannalta.
Yhdysvallat, Kanada, Tanska ja Norja ovat kaikki vuoden parin sisään määritelleet strategiansa ja tavoitteensa pohjoisessa. Joukosta ovat puuttuneet Ruotsi ja Suomi. Ruotsilla ei minkäänlaisia liikkeitä tähän suuntaan ole - maa on keskittynyt lähinnä Itämereen - mutta Suomessa tilanne muuttuu kaikella todennäköisyydellä vielä tämän hallituskauden aikana.
Siinä ajassa ei saada aikaan todellista pohjoista strategiaa, joka Norjan ja Kanadan tapaan ottaisi huomioon myös sisäpolitiikan, pohjoisten alueiden kehittämisen. Esimerkiksi Kanadalla on neljä pääteemaa: maan suvereniteetin vahvistaminen pohjoisessa - kuten läsnäolon lisääminen merireiteillä -, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, ympäristönsuojelu ja pohjoisen itsehallinnon kehittäminen.
Suomen käytännön tavoitteet näyttävät olevan paljon rajatumpia. Esillä on muun muassa ollut arktisen teollisen osaamisen kuten laivanrakentamisen säilyttäminen. Lisäksi on puhuttu arktisen ja pohjoisen tutkimuksen kehittämisestä kuten ideasta Euroopan arktisesta tietokeskuksesta Rovaniemelle ja Suomen Akatemian monitieteisestä tutkimusohjelmasta, rautatieyhteyden avaamisesta Suomen ja Venäjän välille pohjoisessa ja Pohjois-Suomen ja Barentsin lentoyhteyksien saamisesta toimivaksi.
Kaikki on kuitenkin juuri nyt muotoutumassa, ja jos Pohjois-Suomesta kukaan haluaa olla sisältöihin vaikuttamassa, se hetki on käsillä. Katseet kääntyvät alueen kansanedustajiin, kaupunkeihin, maakuntaliittoihin, kauppakamareihin, yliopistoihin. Osa näistä on jo ollut hereillä, osa ei.
Pohjoisen kaupungeista Rovaniemellä on selkeä arktinen profiili, Oululla ei. Oulun pulmana on, että kaupungin kansainvälinen identiteetti hapuilee globaalin otteen, Itämeren, Barentsin, pohjoisuuden, Perämeren ja arktisuuden välillä tarttumatta kunnolla oikein mihinkään niistä. Paras vaihtoehto voisi löytyä jonkinlaisesta Barentsin alueen elinkeinokeskuksen roolista. Koska kansallisia linjauksia tehdään juuri nyt, pitäisi Pohjois-Suomen suurimmankin kaupungin tietää, mihin se haluaa vaikuttaa.