Po­lii­siy­li­joh­ta­ja: Poliisi puuttuu jat­kos­sa te­hok­kaam­min netin vi­ha­pu­hei­siin

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan poliisi puuttuu jatkossa entistä tehokkaammin varsinkin internetissä rehottaviin vihapuheisiin ja pyrkii saamaan niiden kirjoittajat vastuuseen teoistaan.

Pollisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan poliisi puuttuu jatkossa entistä tehokkaammin vihapuheeseen.
Pollisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan poliisi puuttuu jatkossa entistä tehokkaammin vihapuheeseen.
Kuva: Pekka Lassila

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan poliisi puuttuu jatkossa entistä tehokkaammin varsinkin internetissä rehottaviin vihapuheisiin ja pyrkii saamaan niiden kirjoittajat vastuuseen teoistaan.

– Väitteet, että poliisi ei halua puuttua näihin, eivät pidä paikkaansa, Kolehmainen vakuuttaa.

Kansanedustaja Timo Harakka (sd.) ehdotti maaliskuun alussa, että maahan perustettaisiin uusi valtakunnallinen poliisiyksikkö nettiuhkailujen ja vihapuheiden torjumiseksi. Kolehmaisen mukaan tällaista yksikköä ei perusteta, mutta poliisi on muuten virittänyt koneistoaan.

– On sinänsä erinomainen asia, että edustaja Harakka puuttui tähän, mutta jo ennen hänen aloitettaan oli sovittu Keskusrikospoliisin ja Helsingin poliisilaitoksen yhteisestä projektista, Kolehmainen kertoo.

KRP:n viime keväänä avaama kyberrikostorjuntakeskus ja Helsingin poliisilaitos nettipoliiseineen ovat vuodenvaihteen jälkeen alkaneet lisätä yhteistyötään verkkovihan suitsimiseksi. Kolehmaisen mukaan poliisissa katsottiin, että ”törkeyksien lateleminen netissä” saavutti sellaisen rajan, että siihen täytyy puuttua.

KRP ja Helsingin poliisilaitos tehostavat yhdessä toimintaansa muun muassa jakamalla tietojaan ja sopimalla juttujen tutkinnoista. Kolehmaisen mukaan on vielä liian varhaista sanoa, kuinka paljon juttuja tulee lisää käräjille tuomittavaksi.

– Kun juttuun puututaan ja se tutkitaan, on rikoksesta epäillylle osoitettu, että olet ylittänyt tutkintakynnyksen, eikä tämä ole hyväksyttävää käytöstä, vaikka syyttäjä tekisi syyttämättäjättämispäätöksenkin, Kolehmainen sanoo.

Uuden, pelkästään verkkouhkailuja ja vihapuheita selvittävän yksikön perustamista ei pidetä poliisissa mahdollisena niukkojen voimavarojen takia.

– KRP voi tarvittaessa konsultoida paikallista poliisia. Kun juttuja tulee enemmän tutkintaan, niin osaaminen lisääntyy myös poliisin paikallistasolla, Kolehmainen uskoo.

Kolehmaisen mielestä nyt on olennaista varmistaa, ettei anneta vahingossakaan sellaista signaalia, ettei vihapuheiden kitkeminen kiinnostaisi poliisia, tai väärinkäytöksiin ei puututa. Hänen mukaansa poliisissa nähdään, että vihapuheiden yleistyminen ja raaistuminen madaltavat kynnystä vielä pahempaan.

– Seuraava vaihe voi olla joku fyysinen vihan osoitus. Eli tähän pitää puuttua.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen toivottaa poliisin suunnitelmat tervetulleiksi.

– Keskustelu netissä on lähtenyt lapasesta, eikä kirjoittajilla ole aina mielessä, että sananvapauden lisäksi on olemassa sananvastuu. Meitä kyllä työllistää, kun tulee pahoja ylilyöntejä.

Rasistiset nettikirjoitukset ryöpsähtivät viime vuonna aivan uudelle tasolle, kun Suomeen tuli lyhyessä ajassa suuri määrä turvapaikanhakijoita.

Nissinen korostaa, ettei halua vähätellä muita rikoksia, mutta hän pitää kiihottamista kansanryhmää vastaan vihapuheiden huolestuttavimpana muotona sen mahdollisten seurannaisilmiöiden takia.

– Mielestäni viranomaisten pitäisi aina ehtiä uhrata sen verran resursseja, että katsovat mistä siinä on kysymys. Usein takana on kokonainen ajattelu ja se koskee kokonaista ryhmää, joten onhan se yhteiskunnallisesta näkökulmasta isompaa ihmismäärää koskettava teko.

Nissisen mukaan vihapuheiden yleistyminen on huomioitu myös syyttäjien koulutuksessa.

Mikä vihapuhe?

Vihapuheella tarkoitetaan yleensä sellaisia ilmaisuja, joilla hyökätään yksilöä tai ihmisryhmää vastaan heidän ominaisuutensa tai mielipiteidensä takia.

Vihapuheet ovat loukkaavia, alistavia, ja ne luovat eriarvoisuutta ja lietsovat pelkoa.

Vihapuheessa ratkaisevaa on sisältö – niiden muoto voi vaihdella täysin pidäkkeettömistä nettikommenteista asiallisesti jäsenneltyihin teksteihin ja puheisiin asti.

Äärimmillään vihapuheet täyttävät rikosten tunnusmerkistön. Usein kyse on kunnianloukkauksista tai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Myös tutkijoiden, poliitikkojen ja journalistien uhkailun sanotaan viime aikoina lisääntyneen.