Poliisijärjestöjen eheytyssopimus ei takaa vielä sovun palaamista, mutta reipas harppaus kohti oikeaa suuntaa otettiin. Hyväksytyn sopimusesityksen mukaan SPJL:n istuva puheenjohtaja Pekka Salomaa ja muu hallitus jättävät paikkansa heti. Se on johdonmukaista. Juuri liiton johtoa ja sen tekemisiä kohtaan tunnettu epäluottamus sai aikaan hajaannusta.
Tosin Salomaa pohtii edelleen, asettuuko hän ylimääräisessä, viimeistään syyskuun lopussa pidettävässä liittokokouksessa uudelleen ehdolle. Niin hän voi tietysti demokratiassa menetellä. Keneltäkään ei voi riistää mahdollisuutta asettua ehdokkaaksi. Kokonaan toinen asia on, katsooko järjestön enemmistö viisaaksi lähteä uudestaan hajaannusta yllä pitävälle tielle. Tuskin katsoo.
Pohjoisessa niin Oulun Poliisien yhdistys kuin Lapin poliisitkin jättäytyivät ainakin toistaiseksi tehdyn sovun ulkopuolelle. Oulun yhdistyksessä korostetaan juuri sitä, että henkilökysymykset jäivät eheytyssopimuksessa täysin auki.
Oulun poliisit harkitsevat paluuta vasta kun liittokokouksen linjaukset ovat näkyvillä. Samoin sanotaan Lapissa. Varovaisuus ei ole pahasta, mutta kannattaa myös muistaa, että toimivassa järjestötyössä tarvitaan valmiutta sovitteluun.
Aivan ymmärrettävästi poliisit SPJL:n jäsenistön suurimpana ryhmänä haluavat päättää omaan alaansa kuuluvista ratkaisuista. Asia olisi voitu ajan kanssa hoitaa liiton sisällä demokraattisessa järjestyksessä ilman suuria eroseremonioitakin.
Tupokierroksen palkkaratkaisusta jäi kuitenkin niin paljon protestihenkeä, että paine rikkoi järjestelmän. Poliisien on silti viisasta koota taas rivinsä kovia muotoja saaneen järjestöhajaannuksen jälkeen. Tempoilusta on aina enemmän haittaa kuin hyötyä.