Luin verkkojulkaisu Long Playstä Kati Pietarisen kirjoittaman artikkelin ”Satunnaistarkastus”, jossa käsiteltiin Poliisin suorittamaa etnistä profilointia ja ns. kahvipöytärasismia.
Artikkelin maalaama kuva poliisikunnan sisällä vallitsevista suhteellisen yleisistä asenteista oli sanalla sanoen surullinen. Asia tuntuu henkilökohtaiselta, sillä olen tuleva kv. adoptioisä.
Ymmärrän pääosin Poliisin käyttämän etnisen profiloinnin: kuinka Poliisi voisi suorittaa ulkomaalaisvalvontaa, elleivät he käyttäisi etnisyyttä apunaan esimerkiksi paperittomien siirtolaisten tunnistamisessa. Sen sijaan surulliseksi minut teki tieto suoranaisesta rasismista, joka artikkelin mukaan oli poliisien salaisessa Facebook-ryhmässä yleistä.
Lisäksi artikkelissa käsitellyn Turun yliopiston Pysäytetyt -hankeen haastattelujen mukaan poliisit käyttivät kollegoidensa kesken avoimen loukkaavaa kieltä.
Ymmärrän sen, että tulevaisuudessa lapseni tullaan pysäyttämään poliisin toimesta hänen etnisestä taustastaan johtuen yleisen turvallisuuden nimissä. En kuitenkaan halua, että häntä kutsutaan ”mutiaiseksi”.
Toimin luokanopettajana ja kuulun muutamiin suljettuihin opettajaryhmiin Facebookissa. En osaisi ikipäivänä kuvitella, että näissä ryhmissä jaettaisiin rasistista valemediasisältöä, vaikka etninen moninaisuus on maamme kouluissa yleistä. Koen tästä ammattikuntani puolesta suurta ylpeyttä.
Pysäytetyt -hankeessa haastateltu poliisi ”Jari” kertoo, että ”kukaan ei käyttänyt sellaisia sanoja kuin musta tai romani. He käyttivät toisenlaisia sanoja. Ne on ’neekereitä’ ja ’mutiaisia’ ja ’musuja’ ja ’yön Timoja’.
Osa poliiseista kokee tällaisen puhetyylin varmasti ahdistavana: on helpompaa vaieta, kuin ryhtyä joka käänteessä väittelemään voimakkaat mielipiteet omaavan työkaverin kanssa siitä, millainen kielenkäyttö on poliisimiehelle sopivaa.
Jokaisella työpaikalla puhutaan asioista ”off-the-record” ja huumori rankassa työssä on sävyltään mustaa. Rasismi arkipäiväisissä puheissa on kuitenkin ongelma instituutiossa, jonka pitäisi edustaa myös etnisesti ei-kantasuomalaisia kansalaisia. On valitettavaa, jos tällaiset asiat heikentävät tulevaisuudessa lapseni luottamusta maailman lahjomattomimpaan ja luotettavimpaan poliisiin.
Kuka tahansa saa suljetuissa ryhmissä kirjoitella mitä haluaa, mutta tällainen keskustelu lähes 3 000 poliisia käsittävässä yhteisössä ei herätä luottamusta instituutioon, jonka voima perustuu tasapuolisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.
En usko, että suuri osa poliiseista jakaa kyseisen ryhmän rankimpia mielipiteitä. Ymmärrän osaksi myös ylläpitäjien passiivisuuden: kiihkoilijoiden kanssa väitteleminen muistuttaa shakkiottelua pulun kanssa. Kun toinen ei tunne pelisääntöjä, pääsee helpommalla kun antaa pulun voittaa.
Kaikki suomalaiset eivät enää vuonna 2017 näytä kantasuomalaisilta. Toivon, että jatkossakin Poliisi edustaa turvaa kaikille suomalaisille ihonväriin katsomatta.
Tuleva adoptioisä
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.