Poliisin toimintavalmius hidastui Oulun läänissä viime vuonna seitsemällä minuutilla kolmeen edellisvuoteen verrattuna. Viime vuonna poliisia joutui kiireellisissä ja viipymättä hoidettavissa hälytystehtävissä odottamaan keskimäärin 26.5 minuuttia. Vielä vuosina 2002-2005 poliisin toimintavalmiusaika Oulun läänissä oli maan nopein, 19.5 minuuttia.
Toiminta-ajat vaihtelevat merkittävästi kunnittain. Raahessa, Limingassa, Ylivieskassa ja Haapajärvellä poliisia jouduttiin odottamaan parikymmentä minuuttia, mutta esimerkiksi Pyhännällä lähes tunti ja Hailuodossa jopa puolitoista tuntia.
Oulun lääninpoliisijohtajan Sauli Kuhan mukaan toimintavalmiuden hidastuminen ei kuitenkaan ole hälyttävä asia. "Kyse ei missään nimessä ole siitä, että nykyään poliisia saisi odottaa paikalle pidempiä aikoja kuin aikaisemmin", Kuha toppuuttelee.
Uusi järjestelmä selittää erot
Poliisin hitaudella ei toimintavalmiuden muutosta siis voi selittää. Sen sijaan selitys löytyy Kuhan mukaan uudesta hätäkeskusjärjestelmästä, johon siirryttiin viime vuoden alussa.
"Uuden hätäkeskusjärjestelmän myötä muuttui myös tehtävien kirjaamisjärjestelmä. Ehkä voidaan sanoa, että nykyinen toimintavalmiusaika on aikaisempaa realistisempi", Kuha sanoo.
Uusi hätäkeskusjärjestelmä on myös lisännyt suoraan poliisille tulevien hälytysten määrää.
"Uusi hätäkeskusjärjestelmä on ollut käytössä vasta toista vuotta. Uskoisin, että parin vuoden sisällä nähdään se todellinen toimintavalmiuden taso", Kuha sanoo.
Maantiede ei muuttunut
Ajoaika vaikuttaa olennaisesti siihen, miten pitkäksi poliisin toimintavalmiusaika muodostuu. Niissä poliisilaitoksissa, joissa tehtävät keskittyvät taajamiin ja niiden läheisyyteen, toimintavalmius on lyhyempi kuin poliisilaitoksissa, joissa etäisyys taajamien välillä on pitkä.
"On selvää, että taajamissa poliisi ehtii paikalle nopeammin kuin harvaan asutulla alueella. Tämä asia ei ole entisestään miksikään muuttunut", Kuha sanoo.
Oulun lääninhallituksen poliisitiedottajan Antero Aulakosken mukaan on kiistaton tosiasia, että syrjäseutujen ja kasvukeskusten asukkaat eivät ole keskenään tasa-arvoisessa asemassa hälytyspalveluiden suhteen.
"Tulevaisuudessa poliisin organisaatiorakennetta pyritään kehittämään siten, että palveluja voitaisiin tuottaa nykyistä tasapuolisemmin ja joustavammin läänin eri osissa. Tämä toisi helpotusta esimerkiksi syrjäseutujen poliisipulaan."
Reseptiksi esitetään ennakointia, riittävän suuria poliisialueita sekä organisaatiorajat ylittävän lähimmän partion periaatetta.
"Suuremmissa yksiköissä on käytössä enemmän poliisipartioita, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että partiot voivat erikoistua tehokkaammin kuin pienemmissä yksiköissä", Aulakoski kuvaa.
Kun käytössä on enemmän partioita, myös ennakkosuunnittelu on helpompaa. Näin yksiköitä voidaan esimerkiksi lähettää jo etukäteen sellaisiin tilanteisiin, joissa virkavallan apu on tarpeen.
Lähimmän partion periaate puolestaan tarkoittaisi muutosta nykyiseen käytäntöön, jonka mukaan hälytyksen sattuessa paikalle lähtee partio samasta piiristä, vaikka toisinaan naapurin poliisipartio sattuisikin olemaan lähempänä hälytyspaikkaa.
"Hyvä esimerkki tällaisesta uudesta ajattelusta on tavoite saada koko Oulun seudusta yksi yhtenäinen poliisitoiminta-alue", Sauli Kuha puolestaan sanoo.