Poliisin tekninen rikospaikkatutkinta käy jatkuvaa kisaa rikollisten kanssa. Toisinaan rikolliset ovat poliisia ovelampia ja saavat peitettyä jälkensä näkymättömiin. Toisinaan taas poliisi on niskan päällä ja saa rötöstelijät pitävästi sidottua rikospaikkaan.
Helsingin poliisin teknisen rikostutkinnan yksikön johtaja Antti Leppilahti korostaa, ettei tekninen näyttö toimi yksin.
-- Teknisellä näytöllä pyritään kertomaan tapahtumia ja täydentämään epäiltyjen, todistajien tai asianomistajien kertomuksia. Näyttö joko tukee kertomuksia tai tuo esiin ristiriitoja.
Rikosylikomisario Antti Leppilahti pohtii asiaa myös filosofisesti. Hänen mukaansa jokaiselle rikospaikalle jää jäljet, jotka kertovat tapahtumista.
-- Parhaimmillaan rikospaikka kertoo meille kaiken.
Rikospaikalla tutkijat pohtivat, mitä sieltä voisi löytyä. Löytyykö paikalta tekoon liittyviä tai tekijän jäljille johtavia esineitä? Entä eritteitä? Sormenjälkiä? Tämän jälkeen kaikki mahdollinen taltioidaan ja kirjataan huolella.
Dna ei korvaa sormenjälkiä
Dna-tutkimusten määrä on ollut räjähtävässä kasvussa. Leppilahti sanoo, että teknisen rikostutkinnan yksikön keskeisimmät tehtävät ovat perinteisen sormenjälkien hakemisen lisäksi dna-näytteiden kerääminen. Rikoksen perusteella epäillyistä otetut näytteet toimitetaan keskusrikospoliisille.
KRP:ssä tehtiin viime vuonna reilut 15 000 dna-rekisteröintiä, kun lukumäärä oli vielä vuonna 2003 vaivaiset 1 200. Myös sormenjälkirekistereihin on taltioitu vuosi vuodelta yhä enemmän uusia ihmisiä.
-- Dna on tullut sormenjälkien rinnalle. Yleisimmillään sen esiin hakeminen ja taltiointi on suhteellisen vähätöistä.
Parhaiten dna:n saa verestä, siemennesteestä ja syljestä. Aluksi dna-näytteitä otettiin vain, kun tutkittiin vakavia väkivaltarikoksia. Nykyään dna-näytteet kuuluvat kiinteästi myös muun muassa omaisuusrikoksien tutkintaan.
Vaikka Leppilahti suitsuttaa dna:n merkitystä, se ei hänen mielestään korvaa perinteistä sormenjälkitutkimusta.
-- Molemmat ovat rikostutkinnalle erittäin tärkeitä, koska ne parhaimmillaan kertovat rikostutkijoille epäillyn nimen.
Makasiinipalon tutkinta haastava
Leppilahden mielestä yksi haastavimmista tehtävistä on ollut VR:n makasiinipalon tutkinta. Viime vuonna vain muutamia päiviä vapun mellakoiden jälkeen makasiinien itäpäädyssä Helsingin keskustassa roihahti. Palo levisi nopeasti, ja rakennuksesta jäi tuskin muuta jäljelle kuin tiiliseinät.
-- Siinä oli iso palopaikka ja totaalinen tuho. Etsimme makasiineilla syttymisalueet ja -paikat.
Tekninen tutkinta oli niin vaativaa, että se kesti useita kuukausia. Tutkijat onnistuivat löytämään palon syttymispaikan. Sen poliisi on pitänyt visusti salassa.
Kaukana tv-sarjasta
Leppilahden mukaan tekninen rikostutkinta on kaukana televisio-ohjelmista kuten C.S.I.-sarjoista. Työ on oikeasti paljon arkisempaa ja tasaisempaa kuin vauhdikkaassa sarjassa.
Televisiossa rikospaikkatutkijat ottavat epäiltyjä kiinni, kuulustelevat ja saavat tutkimuksistaan tuloksia nopeassa tahdissa.
-- Olen tässä ihaillut, että täytyy varmaan lähettää näytteet Miamiin tutkittaviksi tai pyytää joku sieltä virkamiesvaihtoon tänne, Helsingin Horatioksi toisinaan kutsuttu Leppilahti lohkaisee.
Todellisuudessa rikospaikkatutkijat eivät puutu jutun taktiseen tutkintaan, vaan keräävät teknistä näyttöä rikollisien nappaamiseksi.