Poliisilla pitää kiirettä. Valtion paikallis- ja aluehallinnon palvelutavoitteissa on määritelty ajat, joiden rajoissa partion pitää olla hälytyspaikalla toimintavalmiina. Esimerkiksi Limingan ja Suomussalmen laajoissa kihlakunnissa tavoitteiden täyttäminen on kuitenkin usein mahdotonta.
Molemmissa kihlakunnissa sisäasiainministeriö on asettanut tavoiteajaksi 25 minuuttia. Käytännössä se tarkoittaa, että tavoitteeseen päästäkseen Lumijoella ratsiaa pitävän partion pitäisi ajaa Vaalan Manamansaloon kotihälytykseen runsaan 300 kilometrin tuntinopeudella. Ilmankos tavoitteille nauravat poliisitkin.
Palvelutavoitteita on asetettu myös verohallinnolle, ulosotolle, syyttäjäntoimelle, maistraatille, pelastustoimelle ja rajavartiostolle. Tavoite on kaunis ja vilpitön: lisää laatua, saatavuutta, tuottavuutta ja tehokkuutta. Tosin hyvitystä on turha hakea, vaikka veropuhelimessa jonotus venähtäisikin yli suosituksen.
Maaseudulla on jo pitkään opittu elämään yhä vähenevien palvelujen kanssa. Turvallisuudessakaan alueellinen tasa-arvo ei toteudu. Hiljaa hyväksytään tieto siitä, että vaikkapa vakavan sairauskohtauksen sattuessa apu voi olla liian kaukana.
Kasvukeskusten paisuminen lisää tarvetta siirtää niihin lisää palveluja, myös poliisin vakansseja. Valitettavasti vain poliisin avun tarve ei vähene maalla samaan tahtiin, sillä usein sijoilleen jäävät juuri ne henkilöt, joiden todetaan uutisissa olevan poliisin vanhoja tuttuja. Tuhansiin murheellisiin lauluihin kirjoitetaan jatkuvasti uusia säkeistöjä paitsi lähiöbaareissa, myös salotölleissä.
Kihlakuntien rajat eivät ole esteenä lähimmän poliisipartion avulle silloin, kun hätä on iso. Arkisemmissa järjestystoimen askareissa toimintavaltius kuitenkin tyssää rajalle. Niinpä ison alueen ainoa partio joutuu ajelemaan hyvinkin muutaman sata kilometriä noutaessaan portaille sammuneen juhlijan maalikylän putkaan.
Pahimmillaan humalikolle tarjotaan ylimääräistä hupia valtion laskuun: kerran jos toisenkin hälytykseen on jouduttu ajelemaan asiakkaan kanssa.
Maaseudun poliisille tuttuja ovat myös käänteiset kotihälytykset: kun apu on kaukana, suuressa hädässä soitetaan tutulle poliisimiehelle kotiin vaikka keskellä yötä. Tilanteesta ja henkilöstä riippuu, kuka lähtee. Mutta lähdettykin on.
Limingan kihlakuntaan kuuluu 11 kuntaa, 15 taajamaa ja lisämausteena Pelson vankila. Pahimmillaan, "hiljaisena aikana" tällä mereltä Kainuuseen ulottuvalla työkentällä päivystää yksi poliisipartio.
Eivät kaikki rikollisetkaan niin tyhmiä ole, etteivät osaisi käyttää tilannetta hyväkseen. On nähty, että syrjäisen kunnan kodinkoneliikkeen tai kultakaupan ikkuna kilahtaa rikki usein juuri silloin, kun poliisi on kaukana.
Oma surullinen lukunsa on maalla järkyttävän yleinen rattijuoppous. Kännissä saatetaan ajella kyläteillä ja naapureiden välillä vuosikausia jäämättä kiinni, kun ei tuttavistakaan ole kaveria käräyttämään. Aina välillä sitten sattuu ja käy hengen päälle.
Maaseutukonttorista eläkkeelle jäävä poliisi ei helposti saa jatkajaa viralleen. Näin siitä huolimatta, että poliisin hälytystehtävien määrä kasvaa jatkuvasti, Oulun läänissäkin yhden keskikokoisen poliisilaitoksen tehtävien verran vuodessa.