Kuukausi sitten lehtiin ilmestyi uutinen, jonka mukaan poliisin ja puolustusvoimien "harjoitus" aiheutti rajoituksia Etelä-Suomen ilmatilan käytössä. Pari päivää myöhemmin turkulaisesta parkkihallista löytyi tukoittain käteisrahaa. Nyt uutisoitiin, ettei poliisilla ole mitään tietoa rahojen alkuperästä.
Kummassakin tapauksessa lehdet kertoivat sen, mitä viranomaiset heille sanoivat. Kummassakin tapauksessa viestimille ja sitä kautta suurelle yleisölle syötettiin pajunköyttä. Kyseessä olivat nuoren naisen sieppauksen selvitykseen liittyvät hätävalheet.
Muutaman päivän päästä sieppaaja saatiin kiinni, siepattu löytyi vahingoittumattomana, ja lunnasrahatkin saatiin takaisin. Loppu siis hyvin.
Tapauksen hämmentäviin piirteisiin kuuluivat joka tapauksessa viranomaisten kertomat väärät tiedot. Tietojen antaja, poliisi, on kaiken lisäksi ollut se instituutio, johon kansalaiset tutkimusten mukaan luottavat lujimmin, vahvemmin kuin tuomioistuimiin, kirkkoon tai eduskuntaan. Poliisi perusteli hätävalheiden käyttöä sieppaustapauksessa uhrin suojelulla.
Kalevan ja muutaman muun maakuntalehden viikonloppuna julkaiseman mielipidemittauksen mukaan kansalaisista 82 prosenttia hyväksyy poliisin tällaisen menettelyn. Joka seitsemäs on sen sijaan sitä mieltä, ettei poliisin pidä valehdella edes äärimmäisessä hätätilanteessa. Kaikkein nuorimmassa ja kaikkein vanhimmassa vastaajaikäluokassa tätä mieltä oli joka viides vastanneista.
Mielipidemittauksen tulos ei yllättänyt. Poliisin toiminta ei lehdistössäkään ole herättänyt laajaa närkästystä. Hyväksyttiin, että tarkoitus eli siepatun hengen suojelu pyhitti poliisin keinot.
Silti hyvin herkällä alueella tapauksessa liikuttiin. Sitä osoittaa sekin, ettei kansalaisten tuki poliisin menettelytavalle ole yksimielinen.
Sieppaus oli suomalaisessa rikoshistoriassa äärimmäinen poikkeus. On tärkeää, että sellaiseksi jää myös tapauksen poliisitiedotus, eikä nyt aukaistu väylää uudenlaisen menettelyn yleisemmälle käytölle.
Väärien tietojen kertominen julkisuuteen saattaisi auttaa joidenkin muidenkin rikosten selvittämistä, mutta pitkän päälle seuraukset olisivat varmasti kielteiset: kansalaisten luottamus poliisiin heikkenisi. Tuo luottamus taas on ensiarvoista, jotta poliisi voi vastedeskin tehdä työtään menestyksekkäästi.