Kiina aloitti internetbaarien alasajon 2002 kesällä, kun pekingiläisen nettibaarin palo tappoi 24 nuorta. Tuolloin Kiinassa oli 200 000 nettibaaria. Niistä puolet suljettiin välittömästi.
Helmikuussa alkoi uusi, puolen vuoden puhdistuskampanja, jonka jäljiltä 8 600 nettibaaria on suljettu. Jahdin kohteena on kahvilat, jotka eivät noudata lakia - sallivat alle 18-vuotiaiden sisäänpääsyn, sijaitsevat liian lähellä kouluja tai joilla ei ole virallisia lupapapereita.
Useimmat kohteista ovat esikaupunkien pieniä salakahviloita eli "hei wang ba:ita", mustia nettibaareja. Näiden baarien tietokoneita ei myöskään ole kytketty nettipoliisin verkkoon.
Kulttuuriministeriö ilmoitti taanoin, että jokaisen nettibaarin on vuoden loppuun mennessä asennettava koneisiinsa entistä jämäkämmät valvontaohjelmistot. Järjestelmä tallentaa tietokonetta käyttävän henkilötiedot sekä tämän käyttämät, tai yrittämät, internetsivut.
Tiukempi internetpoliisi-syteemi huolehtii siitä, että surffaaja ei pääse "epäterveellisen information" lähteille. Näitä ovat muun muassa porno-, falungong- , demokratia-aktivisti-, uhkapeli- ja väkivaltasivut.
Nettibaarit tullaan myös ketjuunnuttamaan. Tulevaisuudessa kymmenen valtioon tiukasti kytköksissä olevaa yritystä saa perustaa franchise-periaatteella nettibaareja.
Kiina on maailman toiseksi suurin nettimaa, Amerikan ollessa toistaiseksi vielä ykkösenä. Vuoteen 2004 loppuun mennessä Kiinassa oli 80 miljoonaa internetin käyttäjää. Kasvu on ollut valtavaa, sillä vuonna 1997 vastaava luku oli 620 000.
Netin käytössä näkyy toisaalta rikkaiden ja köyhien välinen kuilu. Vauraassa idässä, Pekingissä sekä Shanghaissa, jo joka kolmas asukas on verkottunut. Köyhemmissä maakunnissa, kuten Henanissa, Guizhoussa sekä Sisä-Mongoliassa käyttäjien osuus on ainoastaan 3-4 prosenttia. Maanviljelijöiden verkottuneisuus on 0,8 prosentin luokkaa.
Kiina sai ensimmäisen internetyhteytensä kymmenen vuotta sitten.