Oulun poliisi joutui sunnuntaina käyttämään asetta taltuttaakseen miehen, joka oli ilmoittanut ennakkoon puhelimitse haluavansa tulitaistelun ja kiipesi muurin yli poliisilaitoksen sisäpihalle. Miehellä oli mukanaan asejäljennös, joka oli niin aidon näköinen, että se tunnistettiin ampumakelvottomaksi vasta purkamisen jälkeen.
Poliisiasemalle tunkeutunut mies ei loukkaantunut hengenvaarallisesti poliisin luodista. Hän saa sairaalahoitoa ja toipuu. Poliisin toiminta tilanteessa tutkitaan asianmukaisesti ja johtopäätökset kuullaan aikanaan.
Poliisi ampuu tai uhkaa ampumisella 30-40 kertaa vuodessa. Kuluvana vuonna tapauksia on ollut 15. Määrä ei lopulta ole kovin suuri ja kertoo siitä, että Suomen poliisi ei ole mitenkään erityisen liipaisinherkkä.
Lisäksi kaikki tapaukset, joissa poliisi on turvautunut aseenkäyttöön, tutkitaan perusteellisesti. Niin pitääkin tehdä. Poliisilla on Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa lailla myönnetty väkivallankäytön monopoli. Sitä oikeutta on syytä vahtia erityisen tarkasti.
Oulun tapaus kuitenkin vaikuttaa selvältä. Tarkan aseen kopion kanssa poliisilaitokselle pyrkinyt ja poliisia osoitellut mies ei jättänyt vaihtoehtoa. Hän kerjäsi hankaluuksia ja sai niitä. Tärkeää on, ettei kukaan sivullinen haavoittunut tai kuollut. Myös uhkailija itse selvisi varsin vähällä.
Poliisin käyttäessä asetta Suomessa yleensä syntyy keskustelua liiallisesta voimankäytöstä. Joskus jopa tuntuu siltä, että aseistettua rikollista haavoittanut poliisi on konnista se kaikkein suurin, ikään kuin kovan rikollisuuden asettamiin haasteisiin ei saisi vastata riittävällä teholla.
Oulussa uhkaan vastattiin oikein toimin, tarpeetonta voimaa käyttämättä, sivullisia suojellen ja korkealla ammattitaidolla.