Sosiaalisessa mediassa tapahtuva häirintä on suhteellisen yleinen ilmiö, josta tulee paljon yhteydenottoja, kertoo poliisi.
Somehäirintä voi tapahtua esimerkiksi kiusaamisena tai ahdisteluna. Poliisin mukaan häirinnästä kannattaa tehdä ilmoitus matalalla kynnyksellä. Tarvittaessa voi ottaa yhteyttä myös erilaisiin auttaviin järjestöihin.
Myös sosiaalisen median alustoille on syytä ilmoittaa häirinnästä.
– Mikäli häiritsevistä profiileista ei ilmoiteta, alustat eivät tiedä puuttua niihin. Profiilien ilmiantaminen somealustoille on tärkeä ensitoimenpide somehäirintätapauksissa, poliisin tiedotteessa todetaan.
Sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa häirintää tutkitaan useimmiten kunnianloukkauksena, laittomana uhkauksena tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä. Lisäksi mahdollisia rikosnimikkeitä ovat identiteettivarkaus ja viestintärauhan rikkominen.
Pitkään jatkunut uhkailu ja häirintä voi olla myös vainoamista, jos toiminta aiheuttaa kohteessaan pelkoa tai ahdistusta. Tyypillisesti edellä mainituista rikoksista seuraa sakkorangaistus.
Kaikki edellä mainitut rikokset ovat asianomistajarikoksia vainoamista lukuun ottamatta. Pääsääntöisesti asianomistajarikoksen esitutkinta edellyttää asianomistajan rangaistusvaatimusta: jos asianomistaja ei vaadi rangaistusta, esitutkintaa ei saa toimittaa.
– Vainoaminen on yleisen syytteen alainen rikos, jonka tutkiminen ei edellytä rangaistusvaatimuksen esittämistä. Käytännössä vainoamisesta on kuitenkin vaikea saada tietoa ilman, että uhri kertoo asiasta poliisille, sanoo poliisitarkastaja Kimmo Ulkuniemi tiedotteessa.
Aina ei ole kyse rikoksesta
Rikosilmoituksen jälkeen poliisi arvioi, onko tapauksessa syytä epäillä rikosta. Jos näin on, asiasta täytyy aloittaa esitutkinta. On kuitenkin monia tilanteita, jolloin esitutkintaa ei aloiteta. Jos rikos on lajityypissään niin vähäinen, että syyttäjä tulisi tekemään asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, esitutkinnan toimittaminen on yleensä epätarkoituksenmukaista.
Rikoksen tunnusmerkistö ei myöskään aina täyty. Esimerkiksi kunnianloukkauksesta ei välttämättä ole kyse, jos saa sosiaalisessa mediassa yhden epäasiallisen kommentin.
– Joskus häirinnäksi koetussa käyttäytymisessä on kyse sananvapauteen kuuluvasta mielipiteen esittämisestä, vaikka kohdehenkilö pitäisi sanottua asiaa loukkaavana, sanoo rikoskomisario Markku Silen Helsingin poliisilaitokselta.
Lisäksi häirintätapauksissa esitutkintakynnys ei välttämättä ylity, jos tapauksesta ei ole saatavilla tarpeeksi konkreettista tietoa. Esimerkiksi ilmoittajan oma kertomus ei välttämättä yksinään riitä todisteeksi kunnianloukkauksesta.
– Tämän takia on erityisen tärkeää tallentaa itse todisteita häirinnästä ja uhkailusta, toteaa rikostarkastaja Ulkuniemi.
Toimi näin, jos sinua häiritään somessa:
– Tallenna heti viestit, kuvat ja muu materiaali, joissa sinua häiritään.
– Ota kuvakaappaukset häiritsijän profiilista. Ota talteen myös mahdollinen URL-osoite, joka johtaa häiritsijän profiiliin. Näin säilyy mahdollisuus jäljittää profiili, vaikka sen tekijä vaihtaisi tietojaan.
– Kirjoita ylös, missä ja milloin häirintä tai uhkailu on tapahtunut.
– Tallenna myös tuntemuksiasi liittyen häirintään, jos se on pitkäkestoista ja ahdistaa sinua.
– Ilmianna häiritsevä sisältö ja häiritsijän profiili sosiaalisen median alustan ylläpidolle.
– Kerro rikosilmoituksen tekemisen yhteydessä, että olet kerännyt tapahtumista todistusaineistoa.
– Ole tarvittaessa yhteydessä auttaviin tahoihin, kuten Rikosuhripäivystykseen tai Naisten linjaan.