Oikeus- ja sisäministeriöiltä on tulossa ehdotus, joka antaisi poliisille oikeuden syyllistyä rikoksiin. Poliisin valtuuksien laajentaminen tällä tavoin on arveluttavaa.
Poliisin tehtävä on estää rikoksia ja selvittää niitä. Perjantaina mietintönsä jättänyt peitetoimintatyöryhmä on sitä mieltä, että näitä tehtäviä suorittaakseen poliisin on saatava myös oikeus osallistua rikolliseen toimintaan. Kyse on ajattelutavasta, että joskus pienempi paha voi ehkäistä suuremman pahan.
Ehdotus lähtee siitä, että kun poliisi soluttautuu rikollisliigoihin, hänen olisi oman uskottavuutensa vuoksi voitava myös osallistua sen toimintaan. Näin voitaisiin saada sisältä käsin tietoa siitä, ketkä olisivat varsinaisia päätekijöitä, toiminnan johtajia ja rahoittajia. Kohteena olisi ennen kaikkea järjestäytynyt huumerikollisuus ja rikokset, joista voi saada vähintään kymmenen vuotta vankeutta.
Työryhmänmietinnön tarkoitus on hyvä. Esimerkiksi juuri huumerikoksissa ei paljon hyödytä napata kiinni pikkutekijöitä, jos varsinaiset toiminnan junailijat jäävät koskematta. On kuitenkin syytä tarkoin pohtia, onko tämän ehdotuksen hyöty niin suuri, että sen takia pitää katsoa läpi sormien vakavia periaatteellisia ja käytännön ongelmia. Vastaus voi hyvinkin olla kielteinen.
Periaatteellisista ongelmista ehkä suurin on, että ehdotus on yleisen oikeustajun vastainen, eikä se hevin istu suomalaiseen yhteiskuntamalliin. Pikemminkin se muistuttaa tv:n amerikkalaisia poliisisarjoja, siis fiktiota, jossa ei ole niin väliä sillä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Tähän voi tietysti vastata, ettei myöskään järjestäytynyt rikollisuus kunnioita suomalaisen yhteiskunnan tapoja. Se on totta, mutta totta on myös se, että Suomi on yhä kansainvälisesti suhteellisen turvallinen maa. Poliisin valtuuksien lisäys vieraalla tavalla tuskin on paras keino ehkäistä rikollisuuden raaistumista.
Esityksessä on lueteltu koko joukko edellytyksiä sille, milloin, missä tilanteissa ja miten peitetoiminnassa mukana oleva poliisi voisi osallistua rikosten tekoon. Tuomioistuimelta pitäisi hakea etukäteen lupa, jossa olisi mukana yksityiskohtainen suunnitelma peitetoiminnasta.
Käytännön elämässä eivät eteen tulevat tilanteet varmasti mitään suunnitelmia noudattaisi. Rikollisliigaan soluttautunut yksittäinen poliisi joutuisi tekemään oman turvallisuutensa vuoksi nopeita ratkaisuja, joissa oikean ja väärän päätöksen raja olisi vähintäänkin häilyvä. Jos jokin liiga haluaa testata jäseniään, heidät olisi pantava koviin kokeisiin, joista voi koitua vaaraa aivan sivullisille henkilöille. Poliisi ei saisi tehdä henkeen tai terveyteen liittyviä rikoksia - olisiko siis "tavallisen" rikollisen todistettava liigalle taustansa tekemällä juuri sellaisia?
Mietintöön eriävän mielipiteensä jättänyt Suomen asianajajaliitto kiinnitti huomiota juuri tämäntapaisiin kysymyksiin. Liiton perusteluista käy hyvin ilmi, etteivät työryhmän enemmistön ajatuskulut ole suinkaan ongelmattomia. Asia käy vielä lausunnoilla ennen kuin mahdollisesti etenee hallituksen esityksenä eduskuntaan asti, ja siitä on tarpeen käydä kattava keskustelu.
Osanaehdotukseen kuuluu myös mahdollisuus sallia todistajien esiintyminen oikeudessa anonyymisti eli siten, ettei heidän henkilöllisyytensä tule tietoon. Tämä sallittaisiin, jos todistajan henkeen tai terveyteen kohdistuu vakava uhka.
Anonyymin todistelun salliminen on hyvinkin paikallaan. Se poistaisi tai ainakin vähentäisi mahdollisuutta, että todistajat pelotellaan hiljaisiksi eivätkä he uskalla kertoa, mitä tietävät.