Poliisi lähti viime vuonna ajamaan pakenevia autoja takaa noin 670 kertaa. Noin 90 prosenttia takaa-ajoista päättyi niin, että kukaan ei loukkaantunut. Pakoon lähtevä on useimmiten alle 24-vuotias humalainen suomalainen mies, joka on liikkeellä viikonloppuyönä keväällä tai alkukesästä.
Tiedot ovat peräisin liikkuvalta poliisilta, joka on alkanut ensimmäistä kertaa tilastoida takaa-ajoja kattavasti. Vauhtia seurannalle antoi poliisin kuolema yliajossa Kälviällä viime kesänä.
Yhden poliisin lisäksi viime vuonna kuoli takaa-ajoissa kaksi pakoon pyrkinyttä kuljettajaa. Vajaat 40 pakenijaa loukkaantui. Sivullisia loukkaantuneita oli alle kymmenen ja poliiseja neljä.
Kaahaajista yli puolet on alle 24-vuotiaita. Suomalaisia heistä on 98 prosenttia ja lähes kaikki ovat miehiä. Naisten osuus on korkeintaan pari prosenttia. Kaksi kolmesta pakenijasta on ottanut alkoholia tai muita päihteitä.
Pakoon lähdetään yleensä huhtikuun ja kesäkuun välisenä aikana. Rauhallisin kuukausi on marraskuu. Tavallisesti poliisia ajetaan karkuun lauantain tai sunnuntain vastaisena yönä iltakymmenen ja aamuyön välillä.
- Poliisi käytti pakkokeinoiksi luokiteltavia menetelmiä, kuten piikkimattoa, vajaat 60 kertaa ja lisäksi jonkun verran kiilaamista ja kiinniajamista, kertoo pakenemisia tutkiva ylikomisario Heikki Koskimaa Liikkuvasta poliisista.
Takaa-ajossa on riskinsä
Poliisin pitää saada kiinni lainrikkojat, mutta takaa-ajoon lähtemisessä on riskinsä. Vaaraan voivat joutua niin poliisit, pakenijat kuin sivullisetkin. Liikkuva poliisi tiedostaa riskit ja on ruvennut tutkimaan takaa-ajoja tarkemmin.
Pakenemiset pitää kaivaa tilastoista esiin käsityönä, sillä tapaukset on kirjattu muiden rikosten, kuten liikenneturvallisuuden vaarantamisen, yhteyteen.
- Jokainen loukkaantuminen on liikaa, mutta tilastojen mukaan niitä ei usein tapahdu. Toisaalta läheltä piti -tilanteita riittää. Poliisi ei kuitenkaan provosoi, vaan pakeneminen on kunkin oma valinta, pohtii Koskimaa, jonka mukaan poliisi ei virallisesti käytä termiä takaa-ajo vaan puhuu pakenevan ajoneuvon seuraamisesta.
Ohjeiden mukaan poliisi välttää riskejä ja pyrkii pysäyttämään ajoneuvot mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti. Pakenija pyritään myös ohjaamaan hiljaisille teille.
- Jos takaa-ajo käy päättömäksi, poliisi voi myös luopua siitä. Aina se ei onnistu, sillä esimerkiksi vakavia rikoksia tehneet pitäisi saada kiinni.
Koskimaa ei näe tässä vaiheessa suurta tarvetta poliisiohjeiden rukkaamiseen. Asiaan kuitenkin kiinnitetään huomiota, ja lisäksi Liikkuva poliisi antaa vuosittain kuudelle sadalle poliisille ajokoulutusta Pieksämäellä.
Liikenneturva luottaa poliisiin
Liikenneturvan toimitusjohtaja Matti Järvinen kertoo joskus keskustelleensa poliisin kanssa takaa-ajoista.
- Totta kai niihin liittyy riskejä. Takaa-ajoissa on kaksi asiaa ristiriidassa. Lakia rikkoneet pitää saada kiinni, mutta vaaraa ei saa aiheuttaa.
Järvisen mukaan Liikenneturva luottaa poliisin arviointikykyyn takaa-ajotilanteissa.
- Poliisin ohjeiden mukaan onnettomuuksia pitää välttää viimeiseen asti. Ratkaiseva hetki on se, milloin takaa-ajo päätetään keskeyttää.
Muutama dramaattinen yliajo kuvastaa Järvisen mukaan siitä, että nopeudet voivat nousta suuriksi. Hän kuitenkin lisää, että onnettomuuksia tapahtuu kohtuullisen harvoin. Usein takaa-ajo johtaa pakenijoiden ulosajoon.
- Yleensä heillä ei ole päihteiden takia arvostelukykyä, joten poliisin tehtävä on arvioida tilanne.