Poliisi joutuu jatkuvasti turvautumaan piikkimattoon, jotta se saa virkavaltaa pakenevan kuljettajan pysäytettyä. Liikkuvan poliisin rikosilmoitusjärjestelmästä keräämien alustavien tietojen mukaan poliisi joutui seuraamaan ajoneuvoa viime vuonna Suomessa noin 650 kertaa, joista noin kymmenessä prosentissa pako päättyi vasta piikkeihin.
"Piikkimatto on suhteellisen näppärä. Se ei räjäytä renkaita, vaan tyhjentää niistä ilmat pikku hiljaa. Ajo loppuu, kun vanne tulee vastaan," Oulun poliisin tutkintatoimiston tutkinnanjohtaja, komisario Yrjö Kropsu kuvailee.
Hänen mukaansa esimerkiksi 120 kilometrin tuntinopeusvauhtia piikkimattoon päräyttävän epäillyn meno katkeaa viimeistään kilometrin päähän. Osa kuskeista päättää pakoyrityksensä jo piikkimaton nähdessään renkaitaan säästääkseen.
Sivulliset joutuvat vaaraan
Useimmiten poliisi joutuu seuraamaan epäiltyä suurissa kasvukeskuksissa. Ylikomisario Heikki Koskimaa Liikkuvan poliisin johdon esikunnasta kertoo, että viime vuoden pakotapauksista enemmistö sattui Uudellamaalla. Myös Varsinais-Suomi ja Pirkanmaa olivat vahvasti edustettuna. Pohjois-Pohjanmaalla takaa-ajotilanteita sattui maakunnista neljänneksi eniten. Oulun, Oulunsalon ja Kempeleen alueella karkuria jäljitetään lähes viikoittain, Yrjö Kropsu valottaa.
Takaa-ajotilanne on aina riski, sillä siinä sivulliset voivat joutua vaaraan.
"Pakenevan ajoneuvon seuraaminen on yksi vaativimpia tehtäviä. Edellä menijällä ei useinkaan ole tunnontuskia, mutta poliisin pitää huomioida myös muut," Oulun poliisin vanhempi konstaapeli Petteri Rautio kuvailee.
Pahiten kaasujalka painoi valtakunnassa huhti-kesäkuussa. Herkimmin karkuun lähdettiin lauantaina kello 18-06 välisenä aikana. Yleisimmin ratin takana istui alle 24-vuotias nuori mies. Valtaosa karkureista oli liikenteessä yksin.
Tyypillisin karkuun sännännyt ajoneuvo oli henkilöauto. Toiseksi innokkaimpia karkailijoita olivat mopot ja kolmantena tulivat moottoripyörät.
Kaksi kolmasosaa pakoon pötkineistä kuljettajista oli alkoholin tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena.
"Rattijuopumuksia oli yli puolet karkutapauksista," Koskimaa tarkentaa. Useimmiten pakoyritykset kirjattiin törkeiksi liikenneturvallisuuden vaarantamisiksi.
Pakomatka alkaa rikkeestä
Tyypillinen pakotilanne alkaa yleensä jonkinlaisesta liikennerikkomuksesta. Kuljettaja ajaa esimerkiksi päin punaisia. Poliisi yrittää pysäyttää rikkomuksen tehneen kuljettajan, jolloin tämä lähtee kaahaamaan karkuun.
"Alkuperäinen rike on pieni, mutta karkumatkansa aikana he syyllistyvät paljon isompiin rikoksiin," Koskimaa kuvailee.
Kaahari ei yleensä onnistu tavoitteessaan, vaan hän jää kiinni. Useimmiten pysäytys onnistuu ilman peltivaurioita. Myös henkilövahingoilta yleensä vältytään.
Muutamassa kymmenessä viime vuoden tapauksessa pakenija loukkaantui. Sivullinen sai vammoja vain muutaman kerran ja poliisi vielä tätäkin harvemmin. Ikävin tapaus sattui kesäkuussa Kälviällä, missä piikkimattoa levittänyt poliisi sai surmansa pakenijan törmättyä häneen.
Piikkimaton lisäksi poliisi voi yrittää pysäytystä tiesulun tai kiilaamisen avulla.
Ajoneuvon eliminoiminenkaan ei kaikkia jarruta, vaan sitkeimmät pakenijat jatkavat karkumatkaansa juosten.
"Meillä on hyväkuntoisia poliiseja. Heitä ei kovinkaan moni ole päässyt juosten karkuun. Loput hakee poliisikoira," Kropsu vakuuttaa.