Helsingin huumepoliisista alkanut kohu uhkaa nakertaa poliisin uskottavuutta. Laillisuus ja kansalaisten odotukset ovat poliisityön ohjenuora. Poliisi ei saa korruptoitua.
Helsingin huumepoliisin ympärillä velloo kohu. Huumepäällikköön kohdistuvat lahjus-, virkarikos- ja petosepäilyt hämmentävät. Laitehankinnat rikollisjärjestöön linkittyvästä yrityksestä, epäilyt liian läheisistä suhteista jengipomoon ja lähipiirin rahanpesuepäilyt kotietsintöineen ällistyttävät kansalaisia.
Epäilyt ovat sen verran raskasta sarjaa, ettei voi olla ihmettelemättä, miten tällainen meno on ollut mahdollista. Paljastukset, pidätykset ja yllättävät käänteet muistuttavat rikollismaailmaan sijoittuvaa toimintajännäriä. Asian voisi ottaa viihteenä, ellei kyse olisi todellisista tapahtumista eikä fiktiosta.
Avoimen kansalaisyhteiskunnan kannalta tilanne on huolestuttava. Poliisi on viranomainen, jolle yhteiskunnassa on annettu voimankäyttöoikeus. Poliisi turvaa yhteiskuntajärjestystä, ylläpitää turvallisuutta, estää, ehkäisee ja selvittää rikoksia.
Tavallinen kansalainen joutuu kysymään, voiko poliisiin enää luottaa. Sisäministeri Päivi Räsäsellä (kd.) ja poliisiylijohtaja Mikko Paaterolla on taas paljon selitettävää ja selvitettävää.
Helsingin Sanomien paljastukset teknologiayrityksen rikolliskytköksistä ovat tulleet viranomaisille ja ministerille yllätyksenä. Teknologiaa on hankittu yhteiskunnan kannalta keskeisiin järjestelmiin poliisille, suojelupoliisille, tullille ja ulkoministeriölle.
Miten näin on päässyt käymään? Poliisilla on paras asiantuntemus ja valtuudet selvittää ihmisten ja yritysten taustat. Tässä tapauksessa selvitykseen on jäänyt moottoripyöräjengin mentävä aukko. Huolestuttavaa on, että hämärämiehet ovat päässeet näin pitkälle sisään viranomaistoimintaan.
Helsingin huumepoliisin päällikön ympärille tiivistyvän rikosepäilyvyyhdin lisäksi poliisille on sattunut viime aikoina yksi jos toinenkin luottamusta nakertava möhläys. Tuoreessa muistissa on keskusrikospoliisin analyysirekisteri Putin-mainintoineen ja mestarihiihtäjän kuolinsyyn tietojen urkinta.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on toistuvasti joutunut puolustuskannalle. Hän on ilmaissut huolensa ja vakuuttanut, että asiat selvitetään ja pannaan kuntoon. Jokin tässä komentoketjussa kuitenkin pettää. Sujuvasti esiintyvän poliisiylijohtajan johtamisotteessa näyttäisi olevan puutteita. Pelkkä tietoisuus tilanteen vakavuudesta ei riitä, jos koko ajan nousee esiin uusia kupruja.
Pahinta, mitä yhteisten pelisääntöjen varaan rakentuvassa yhteiskunnassa voi tapahtua, on poliisin korruptoituminen. On kysyttävä, onko poliisiylijohtajalla tilanne hallinnassa vai onko ote herpaantunut jatkuvien organisaatiouudistusten pyörteisiin. Asioiden julkinen pöyhintä tekee hyvää ja on paras pelote, joka ehkäisee poliisikunnan hairahtumista lain väärälle puolelle.
Poliisitoiminnan on kestettävä läpivalaisu, puhumattakaan siitä, että toiminnan on oltava laillista. Poliisin on työssään muistettava myös poliisietiikka ja kansalaisten odotukset. Yhteiskunta ei voi sallia tilannetta, jossa rikollisjärjestöllä on tai epäillään olevan vaikutusvaltaa poliisiin.