Pora III -hanke eli poliisitoiminnan järjestäminen uudelleen tuntuvien kustannussäästöjen saavuttamiseksi julkistettiin tiistaina.
Ehdotetut toimenpiteet olivat odotetun rajuja. Alueellisten poliisilaitosten määrä tipahtaa nykyisestä 24:stä 11:een, liikkuva poliisi lakkautetaan erillisenä hallinnollisena yksikkönä, poliisiksi opiskelevat menettävät opintososiaalisia etuuksiaan, keskusrikospoliisin toiminta keskittyy entistä enemmän erityisesti järjestäytyneen ja kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan ja suojelupoliisiltakin nipistetään symboliset 200 000 euroa, ikään kuin solidaarisuuden osoituksena virkakunnan muille edustajille.
Pora III:n moottorina on rahapula. Ellei poliisitointa järjesteltäisi täydellisesti uudelleen, vuonna 2016 määrärahoista puuttuisi 70 miljoonaa. Maan hallituksen kehyspäätöksellä poliisin lisärahoitus on vuonna 2016 noin 30 miljoonaa euroa, loput 40 miljoonaa säästetään. Menojen leikkausten tarve on niin suuri, ettei siitä juustohöylällä selvitä. Hyvää uudistuksessa on juuri se, että puututaan rakenteisiin, vaikka niiden muuttaminen on vaikeaa ja tekee kipeää.
Samanlaisia toimenpiteitä on edessään julkisella sektorilla muuallakin. Kun valtion ydin, poliisi- ja oikeustoimi, eivät välty säästökuurilta, eivät siltä tule säästymään muutkaan.
Poliisihallinnon remontin käytännön vaikutukset näkyvät ajan mittaan, mutta nyt jo voi todeta, ettei Suomen poliisi ole tiistain jälkeen entisensä. Perinteisesti poliisin uran valinneet ovat voineet nauttia turvallisesta työsuhteesta ja vakaasta työnantajasta.
Tehdyissä kyselyissä suomalaiset ovat ilmoittaneet luottavansa poliisiin. Lisäksi poliisikoulutukseen hakeutuvia on tähän saakka ollut paljon enemmän kuin on voitu koulutukseen ottaa.
Nyt aiotaan leikata myös poliisikoulussa opiskelevien eduista, mikä vaikuttaa takuulla innokkuuteen hakeutua uralle. Puhumattakaan siitä, miten käy poliisin arvostuksen, kun partioita on liikkeellä entistä harvemmin. Vaikka toiminta tehostuisi miten, poliisin tapaaminen etäisillä haja-asutusalueilla muuttuu entistä harvinaisemmaksi. Kehitys seuraa yleistä ajankuvaa: maaseutu tyhjenee ja Suomi muuttaa asutuskeskuksiin. Niihin poliisinkin on mentävä.
Kansalaisten turvallisuuden takaaminen on silti se suurin kysymys. Uudella tekniikalla ja paremmilla työmenetelmillä myös poliisin työtä voidaan tehostaa. Tästähän on kysymys myös ns. peltipoliisien eli valvontakameroiden sijoittelussa tienvarsiin. Baaritappelun rauhoittamisessa ei silti paljon auta tietotekninen edistys tai virtaviivaistettu johtaminen. Poliisin pitää myös näkyä kentällä.
Päähallituspuolueet mittelivät kesän mittaan vanhustenhoidossa tarvittavan henkilökunnan vähimmäismäärästä. Keskustelussa vilisi sana ”arvovalinta”. On yhteiskunnan arvovalinta, hoidetaanko vanhuksia hyvin vai ei.
Poliisihallinnon uudistamisessa ei julkisesti juurikaan keskusteltu arvoista eikä henkilöstön vähimmäismäärästä.