Poliisipartioita pakoon viime huhtikuussa Oulussa kaahannut mies ei syyllistynyt useiden poliisien murhan yritykseen vaikka he joutuivat väistämään etteivät olisi jääneet alle.
Tätä mieltä on Oulun käräjäoikeus, joka langetti maanantaina Juho Valtteri Partaselle kolmen vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen.
Murhien yritysten sijaan hänen katsottiin syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, neljään laittomaan uhkaukseen, kolmeen virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen, rattijuopumukseen, kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta ja huumausaineen käyttörikokseen.
Tuomio tuli tilanteesta, jossa Partanen kaahasi farmarimallisella autolla poliisia pakoon Oulunsaloon ja sieltä edelleen Hailuodontielle. Jopa 180 kilometrin tuntinopeusvauhtia ajanut auto pysähtyi vasta kun kuljettaja väisti poliisin tielle heittämää piikkimattoa, menetti autonsa hallinnan ja törmäsi bussipysäkille pysähtyneen poliisiauton keulaan.
Törmäyksen voimasta poliisiauto osui sen takana olleeseen henkilöautoon ja autot vaurioituivat pahoin.
Syytteet murhan yrityksistä kaatuivat
Syyttäjä vaati kuljettajalle huomattavasti kovempaa tuomiota poliisien murhan yrityksistä tai toissijaisesti törkeän pahoinpitelyn yrityksistä. Hän väitti, että poliisit olisivat varsin todennäköisesti kuolleet jos he eivät olisi onnistuneet väistämään yhteentörmäystä.
Oikeuden mielestä poliiseilla oli kuskin käyttämän nopeuden vuoksi vain lyhyt hetki aikaa reagoida ja väistää pientareelle. Se katsoi, että hänen autonsa törmääminen poliisien autoihin ja heidän kuolemansa tai vakava vammautuminen eivät kuitenkaan olleet niin todennäköisiä seurauksia hänen menettelystään, että hänet voitaisiin tuomita murhan yrityksistä tai edes törkeän pahoinpitelyn yrityksistä.
Miehen ajama auto puolsi vasemmalle. Oikeuden mielestä hänen olisi ollut mahdollista ohjata autonsa päin poliisiautoja törmäykseen saakka, mutta hän ei tehnyt niin. Tästä syystä asiassa jäi tuomioistuimen mukaan näyttämättä, että hänen tarkoituksenaan olisi ollut tappaa poliisit tai pahoinpidellä heitä päälle ajamalla. Se tuomitsi miehen laittomista uhkauksista ja virkamiehen väkivaltaisista vastustamisista.
Pakomatkansa aikana kuljettaja osoitti pistoolin mallisella aseella kohti poliisiautoa. Oikeuden mukaan ei ole poissuljettua, että poliiseilla on ollut perusteltu aihe pelätä laukauksen osuvan heistä jompaankumpaan vaikka ase osoittautuikin myöhemmin leikkiaseeksi. Se piti tekoa virkamiehen väkivaltaisena vastustamisena.
Syyttäjä vaati miehelle tuomiota myös lievästä ampuma-aserikoksesta, sillä syyttäjän mukaan tämän autosta löytyi pistoolin patruunoita. Miehen mukaan ne olivat koristepatruunoita. Koska syyttäjä ei esittänyt näyttöä eli todisteita patruunoiden aitoudesta, syyte hylättiin.
Tuomioistuimen mukaan miehen veressä oli ennen ajoa ja sen aikana kokaiinia, joten hänet tuomittiin myös rattijuopumuksesta.
"Virkavelvollisuus ei ole sietää..."
Oikeudenmukaista rangaistusta pohtiessaan oikeus vertasi Oulunsalon tapausta vuonna 2010 annettuun korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuun. Siinä mies ajoi poliisi pysäytysmerkistä piittaamatta noin 80 kilometrin tuntinopeudella ja poliisi onnistui välttämään yliajetuksi joutumisen hyppäämällä syrjään viime hetkellä. Kuljettaja sai 2,5 vuoden vankeustuomion virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Käräjäoikeuden mukaan Oulunsalon tapauksessa käytettiin muun muassa suurempaa ajonopeutta, uhkaavia tilanteita oli kaksi ja uhattuja poliiseja kolme, mutta yksikään heistä ei ollut jalkautuneena.
Oikeus totesi miehen uhanneen poliiseja väkivaltarikoksella eli autolla päälle ajamisella. Hänen autonsa nopeus oli kova, 160–180 kilometriä tunnissa eikä hän vähentänyt vauhtiaan tilanteessa, jossa hän huomasi poliisien yrittävän keskeyttää hänen ajonsa vaan hän otti ajosuunnan poliiseja kohti.
– Asianomistajat (poliisit) ovat kokeneet kuolemanpelkoa virkatehtäväänsä suorittaessaan. Rikokset ovat siten olleet vahingollisia ja vaarallisia. Rangaistuksen mittaamisessa on edelleen otettu huomioon se, että poliisin virkavelvollisuus ei virkatehtäviään suorittaessaan ole sietää minkäänlaista henkilökohtaiseen turvallisuuteensa kohdistuvaa uhkaamista, oikeus katsoi.
– Hän on tahallaan kohdistanut rikoksia yleistä järjestystä valvovaan viranomaiseen. Hänen syyllisyytensä aste on siten korkea, se jatkoi.
Tuomittu määrättiin maksamaan poliiseille korvauksia 1500–2200 euroa ja vaurioituneista autoista muun muassa vakuutusyhtiölle noin 20 000 euroa. Lisäksi hänen pitää pulittaa poliisien oikeuskuluja noin 3800 euroa. Miehen omat, noin 7400 euron suuruiset oikeuskulut maksetaan valtion varoista.