Haitarimusiikkia, polkan tahtia, tanssin riemua. Tanssia ja teatteria, uudenlaista tanssiteatteria, jossa kerronta, laulu, tanssi ja musiikki sulavat yhdeksi kokonaisuudeksi.
Nuorten tanssijoiden ja näyttelijöiden tulkitsemia kansantarinoita, urbaaneja legendoja ja omakohtaisia sattumuksia.
Posket ja nivuset lämmittäviä, "kielletty alle 15-vuotiailta" -sarjan ronskeja petipuheita.
Ja kun näiden sutkauskaskuloitsujen päälle esitetään vielä traaginen balladi petollisesta Elsasta, niin siinä alkaa olla karkeat puitteet torstaina Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä kantaesitettävälle Pokkaronkalle.
Mutta vain raamit, sillä näyttämöllä 12-henkinen tanssijoista, muusikoista ja näyttelijöistä koostuva topparoikka tulee ja antaa tulla vaan -- hetken ja tilanteen myötäilemänä. Kokoonpano ottaa tovittain yleisönkin mukaan ja kysyy, mihin suuntaan teos etenee. Kuuntelee, miten kuulija reagoi tarinaan.
Koko Pokkaronkka on syntynyt muutenkin väljillä ohjaksilla, pakottamatta porinoiden, kollektiivisesta sammiosta ammentaen.
"Olemme opetelleet asioita, kuten kansanperinteessä tehdään: korvakuulolta ja mahdollisimman vähän käsikirjoitukseen tai tiukkaan tanssin liikkeistöön tukeutuen. Esitys on löytänyt uomansa kuin tulvavesi", kuvailee esityksen ohjauksesta ja koreografiasta vastaava Petri Kauppinen.
Tarinan kerronta arvoonsa
Pokkaronkka jakautuu kahteen osaan, joiden molempien pohjana ovat kansan syvistä riveistä kuullut jutut.
"Esityksen ensimmäinen puolisko on kollaasi erilaisista tarinan kerronnan tyyleistä, kun taas jälkimmäinen puolisko on varsinainen ehjä teoskokonaisuus -- tarina petollisesta Elsasta", koreografi Petri Kauppinen kertoo.
Esityksen selkeä kaksijakoisuus näkyy myös rovaniemeläisen Jukka Hannulan säveltämässä musiikissa.
"Ensimmäisessä osassa liikutaan pelimannimusiikista jopa taidemusiikkiin. Elsa on enemmän näyttämömusiikkia", näyttämöllä haitaria useamman kerran näppäilevä Hannula selvittää.
Elsa-balladin taustalla on vuonna 1981 muistiin kirjattu, 76-vuotiaan oulunsalolaisen kertoma tarina Elsasta, joka löysi sulhokandidaatin jo hyvin pienenä ja jota Elsan äiti asettui vastustamaan.
"Samaa tarinaa on kerrottu eri puolilla maata eri versioina, mutta minä valitsin oulunsalolaisena tämän toisinnon", Kauppinen perustelee näkökulmaa, joka muotoutuu näyttämöllä vielä oman oloisekseen, nuorten esittäjien tulkitsemaksi nykykansanperinteeksi.
Yhdessä syntynyt soppa
Suurelle näyttämölle asteleva Pokkaronkka on mittava ammattitanssijoiden, ammattiteatterin ja tanssiteatterin ponnistus: Oulun kaupunginteatterin, JoJo -- Oulun tanssin keskuksen ja Pokkaronkka-työryhmän yhteistuotanto.
Tanssitaiteen moniottelija, muun muassa rovaniemeläisen kansantanssiteatteri Rimpparemmin taiteellisena johtajana 1996--2005 toiminut Petri Kauppinen on koonnut näyttämölle osittain tutun porukan Oulu--Rovaniemi--Helsinki-akselilta.
Pari vuotta muhinut Pokkaronkka on kaiken muun lisäksi Kauppisen ja kumppaneiden tiukka kyynärpäätaklaus oululaisen, ammattimaisen kansantanssiryhmän perustamisen puolesta.
"Oulun ammattikorkeakoulussa on kansantanssin opetusta, mutta kaupungista ei löydy ammattikokoonpanoa, vaikka kysyntää olisi."
Pokkaronkan väki odottaakin mielenkiinnolla, miten oululaiset ottavat uutta luovan ilmaisutyylin vastaan, syntyykö kaupunkiin suoranaista kansantanssiryhmän vaativaa kysyntää.
Pokkaronkan kantaesitys Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 7.2. kello 19.