Oulun kaupunginteatteri tekee avauksen tanssin suuntaan: suuren näyttämön ottaa helmikuussa haltuunsa Pokkaronkka.Se on Petri Kauppisen koreografioima koko illan tanssiteos, jossa on kuusi tanssijaa, kaksi näyttelijää ja neljä muusikkoa.
"Tässä lyödään kiinni puheteatterin yleisökantaan. Teatterin tarjontaa monipuolistetaan semmoiseen suuntaan, mitä siellä ei ole aikaisemmin ollut", kertoo Kauppinen.
"Toivottavasti saamme samalla tanssille laajempaa yleisöpohjaa. Pokkaronkka on tanssin, musiikin ja teatterin sulauma."
Tupakuhinat raapaisi pinnalta
Teoksen koko nimi on Pokkaronkka -- tanssin ja musiikin turpakäräjät.
"Tämä on ehdottomasti paluu kansanomaisen tarinankerronnan maastoon. Haluan tuoda kansan kaskuja, myyttisiä tarinoita, legendoja, sutkautuksia ja sananparsia tähän päivään", Kauppinen selittää.
Kansalla on aina ollut pilke silmäkulmassa ja mielikuvitus lennossa.
"Se on ehdottoman tärkeää. Nämä tarinat evät pysty elämään, jos niissä ei ole nostetta toiseen potenssiin. Pokkaronkassa käsitellään seksuaaliperinnettä ja kaikkea muutakin kiellettyä tai ei-niin-puhuttua asiaa."
Mennyttä on mielellään romantisoitu ja sensuroitu. Kauppisen mielestä se johtuu siitä, etteivät perinteen kerääjät eikä aika ollut valmis vastaanottamaan kansan kulttuuria sellaisenaan eikä nähty sen arvoa.
Samoista juurista Petri Kauppinen teki Tupakuhinat Oulun konservatorion tanssilinjalle opiskelijoille vuonna 1996.
"Siinä jo vähän raapaistiin tätä kerrostumaa. Pokkaronkka on paljon jalostuneempi. Tässä haetaan tanssin, teatterin ja musiikin totaalisymbioosia. Elämme täysin rajattomasti siinä, kuka tekee ja mitä tekee. Se ei ole yhtään tärkeää, tanssiiko näyttelijä vai puhuuko tanssija. Yritämme löytää ilmaisumuodon, jossa kaikki ovat yhtä."
Tässä ryhmässä haitaristikin voi polkata.
Pokka pysyy koko konkkaronkalla
Työryhmä on kantanut nimeä Mannit, mutta se nimi hylättiin.
"Mannit oli epäsopiva. Se ei assosioidu pelimanniuteen eikä kertojamanneuteen vaan epätoivottavalla tavalla mannet-sanaan ja siitä nousseeseen hälyyn", Petri Kauppinen perustelee.
Mistäs Pokkaronkka tuli?
"Perussana on karonkka. Nimeen sisältyy myös pokkaaminen, pokan pysyminen ja ronkka eli porukka."
Kauppinen kertoo haudutelleensa teosta jo pitkään. Siksi hänellä olikin sille suunnilleen 150 eri nimiehdotusta.
"Loistava nimi olisi ollut Stradinat, joka pitää sisällään tradin ja estradin, porinat ja tarinat. Mutta se oli liian vaikea hahmotettavaksi."
Mukana luuppausta eli äänimuistumia
Esityksessä käytetään myös trendikästä looppausta eli luuppausta.
"Looppauksen idea on tässä teoksessa sellainen, että ne ovat äänimuistumia äskettäisestä hetkestä. Tämähän on perusajatus kaikessa tarinankerronnassa: täytyy jäädä muistumia, joita kelaat, muutat ja maustat."
Kauppinen lupaa lämpöä ja vuorovaikutusta yleisön kanssa. Katsojia ei kuitenkaan pokata mukaan tanssiin.
"Lähtökohta on sosiaalisessa lämmössä sekä esiintyjien ja yleisön raja-aidan rikkomisessa. Esityksessä kysytään yleisön mielipidettä, onko joku kohtaus kiinnostava, haluavatko katsojat, että sitä jatketaan vai mennäänkö eteenpäin."
"Yleisö voi myös esimerkiksi päättää, kuka tanssii seuraavan kohtauksen", Kauppinen paljastaa.
Pokkaronkka on saanut Mannit-nimellä Oulun läänin taidetoimikunnalta tuhat euroa ja JoJo -- Oulun Tanssin Keskukselta tuotantotukea 30 000 euroa. Teatteri maksaa omien työntekijöidensä palkat, antaa tilat ja vastaa markkinoinnista. Työryhmän omarahoitusosuus on 30 000 euroa.
Teosta on tarkoitus kierrättää eri festivaaleilla ensi kesänä.