Helsinki Salamavalot räiskyvät sarjatulta, kun Lasse Kukkonen astelee näyttämölle. Pian kärppäkapteenilla on käsissään komea pokaali.
Pokaali, joka kantaa nimeä "Matti Keinonen-palkinto" ja jonka saa SM-liigan runkosarjan tehopelaaja.
Lasse Kukkonen on SM-liigan tehopelaaja 2002-2003.
"Kysymys on tietenkin sattumien summasta, mutta myös siitä, että viisikkomme pelitapa lähtee puolustamisesta. Olemme osanneet hyödyntää omia vahvuuksiamme", Kukkonen jakaa kiitoksensa pakkiparilleen Mikko Myllykoskelle ja ketjulle Mika Pyörälä - Sakari Palsola - Sami Mettovaara.
"Kaiken lisäksi maalivahdit ovat ottaneet koppeja oikeaan aikaan", Kukkonen mainitsee.
SM-liigan jakamat useat pokaalit ovat kiertäneet Kärppien pelaajat kaukaa jo 16 vuotta. Edellisen kerran kärppäläisiä palkittiin kaudella 1986-87, jolloin liigan pohjoisinta joukkuetta muistettiin kolmella pystillä: Kari Jalonen voitti pistepörssin, Juha Huikari plusmiinus-tilaston, ja Hannu Kamppuri valittiin liigan parhaaksi maalivahdiksi.
Plusmiinus-tilasto lasketaan vain tasakentällisin tai joukkueen pelatessa alivoimalla. Kun joukkue tekee maalin, jäällä olevat pelaajat saa plussaan. Kun vastustava joukkue tekee maalin, jäällä olevat saavat tilastoonsa miinuksen.
"Tämähän on jo puhki kulunut vanha fraasi, mutta pitää sanoa, että hyvästä joukkueesta yksilöt nousevat paremmin esiin", Kukkonen mainitsee.
Viime kaudella Kukkosen plussat pysähtyivät seitsemään, mutta hän pääsi haistelemaan A-maajoukkueen ilmapiiriä kahdessa ottelussa Venäjään vastaan.
Kehitys on mennyt eteenpäin suurin harppauksin. Plusmiinus-kuninkuus on kova meriitti, ja myös leijonapaita on tullut entistä tutummaksi.
"Kun on muutaman kerran saanut pukea leijonapaidan päälleen, niitä kokemuksia haluaa tietenkin lisää", Kukkonen varmentaa tavoitteensa.
Kukkosta pidetään joukkuepelaajan ilmentymänä, ääntään käyttävänä kovana tsempparina, jonka vahvuudet korostuvat niin kaukalossa kuin pukukopissa.
"Olen aina pyrkinyt ottamaan asioihin kantaa, enkä vetäydy syrjään. Se lienee synnynnäistä". hän naurahtaa.
Hyvää sivustatukea Kukkonen saa Sakari Palsolalta ja Mikko Myllykoskelta, jotka ovat joukkueen varakapteenit. Kanadalainen Drew Bannister hoitaa kopissa ulkomaalaispelaajien psyykauksen.
-Minkälaista on toimia tällaisen joukkueen kapteenina?
"Helppoa. Suurin osa pelaajista oli ennestään tuttuja ja uudet tulivat mukaan täydellä ammattimiehen asenteella", Kukkonen suitsuttaa.
"Se tapa on ollut pari vuotta, ja yhtäkkiä vain huomasin tulevani jäälle aina kolmantena. Siitä tuli joukkuerutiini, mutta pelinumeroni kanssa sillä ei ole mitään tekemistä vaan kysymys on vain hauskasta yhteensattumasta."
Pelipäivinä Kukkonen ottaa aina samaan aikaan vakiomittaiset päiväunet. Hallilla mailat saavat erkkarista aina uuden ehostuksen - riippumatta siitä, onko edellinen teippaus ollut hyvä vai huono.
"Hyvää oli se, että pystyimme runkosarjassa aikaisempaa paljon tasaisempaan suoritukseen. Hyökkäys on entistä parempi, ja ratkaisijoita on entistä enemmän", Kukkonen myhäilee.
Kapteeni osaa olla myös opettaja.
"Tästä kaudesta tähän mennessä annan joukkueelle arvosanaksi 9+."
"Ottaa neljä voittoa."
Mutta.
"Elämää pitää elää päivä kerrallaan. Tämä on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitää muistaa. Ajatus ei kerta kaikkiaan saa karkailla liian kauas eteenpäin."
Pudotuspelien alkaminen on paitsi kannattajille, mutta myös pelaajille itselleen "kauden kovin juttu".
"Tulee sellainen erikoislataus, ja play off-ilmapiirin aistii myös yleisön reaktioista. On aivan varma, että pelaajat syttyvät yrittämään parhaansa", maalailee Kukkonen, jolla on aivan varmasti kärpän muotoinen sydän.
Sen aistii ilman röntgenkatsettakin.